lokakuuta 13, 2020

Salattuja elämiä ja noloja möläytyksiä - 8 paljastusta minusta

*Kuvissa näkyvä Part Twon mekko syksyn uutuus ja osa yhteistyötä

Blogeissa liikkuu vähän väliä haasteita, joissa bloggaaja paljastaa lukijoille uusia asioita itsestään. Itse en ole aiemmin ottanut osaa näihin henkilökohtaisempiin paljastuksiin, mutta koska vuosi on muutenkin ollut varsin poikkeuksellinen nimeltä mainitsemattoman k-sanan vuoksi, niin poiketaanpa reitiltä tässäkin. Nyt siis luvassa 8 paljastusta minusta, joiden joukossa on ehkä myös hilpeyttä herättäviä faktoja. Muutaman kanssa hieman arkailin kertoako vai ei, mutta koska aitous ja itseironia ovat minua, niin annetaanpa mennä. 

1. Olen näytellyt Salatut Elämät -sarjassa

Kun nuorena tyttönä katsoin Salattuja Elämiä kotisohvalta ja seurasin Aki Nikkisen juonitteluja ja temppuja, enpä olisi voinut uskoa, että jonain päivänä näyttelen itse samassa sarjassa hänen kanssaan useammassa kohtauksessa. Vuosi oli 2014, kun käväisin Ellan roolissa, tuon mystisen naisen, joka tuli Amandaan etsimään Akia. Joonatan epäili asiassa olevan jotain hämärää ja halusi varta vasten saattaa Ellan Amandan yläkertaan Akin työhuoneen ovelle eikä meinannut millään lähteä. Lopulta Aki heitti hänet väkisin ulos ja Joonatan jäi kuuntelemaan keskustelua oven taakse. Jälkikäteen Aki väitti Ellan olleen vain asiakas, joka tuli valittamaan epäonnistuneesta juomatilauksesta.

2. Olen juontanut radiossa iltapäiväohjelmaa

Osa blogiani pidempään seuranneista saattaa ehkä tietääkin, että ennen yrittäjäksi ryhtymistä valmistuin radiotoimittajaksi. Minua kuuli opiskelujen loppuvaiheessa keväällä 2012 SuomiPOPin, Metro FM:n ja Groove FM:n uutisissa tasatunnein ja pääsin myös tuuraamaan Kimmo Sainiota Metro FM:n iltapäivään, mikä kieltämättä oli jännittävä tilanne silloiselle 23-vuotiaalle Mialle. Voisi luulla, että radiojuontajat vain höpisevät studiossa mitä sattuu, mutta kyllä se työ on muutakin, kun studiossa on miljoona nappulaa ja aikataulutuksen täytyy olla just eikä melkein. Jos kello näytti kahta vaille tasan, oli keksittävä kahdeksi minuutiksi mitä tahansa ylimääräistä juteltavaa, koska uutisia ei voinut laittaa pyörimään vasta kuin tasalta. Vaikka radiotoimittajan "urani" jäikin lyhyeksi silloisen parisuhteen ja Helsingistä poismuuton myötä, antoi se kuitenkin eväitä muuhun työelämään! 

3. Minulla on taipumusta asioiden liikaan analysoimiseen ja päässä pyörittelyyn

Joskus saatan jäädä kiinni johonkin tapahtuneeseen pitkäksi aikaa, pohtia sen tarkoitusta ja analysoida lähes loputtomiin syitä ihmisten käytökselle. Tämä piirre on sellainen, että se on kuormittanut minua elämässä liiankin paljon. Vaikka kuinka toivoisin voivani kääntää analysointi-vipua off-tilaan, se ei ole niin helppoa kuin luulisi. Vuosien varrella olen kuitenkin oppinut sen, että kaikkea ei tarvitse analysoida puhki. Joskus asioiden on hyvä antaa vain olla ja päästää niistä irti. Se vapauttaa.

4. Olen köyhästä perheestä, jossa on turvauduttu ruoka-apuun ja leipäjonoon

Opin jo pienenä tyttönä, että kaikissa perheissä ei ostella uusia vaatteita ja reissailla ulkomailla. Joissain perheissä keskitytään siihen, että selvitään arjesta ja lasketaan jogurtit niin, että jokaiselle lapselle on yksi per päivä. Se saattaa olla osasyy siihen, miksi tänä päivänä havahdun välillä ruokakaupassa erityiseen onnentunteeseen, kun voin poimia ostoskoriin sen, mitä tarvitsen. Kotona täyttä ostoskassia purkaessani välähdys menneisyydestä muistuttaa, ettei ruokakaan ole itsestäänselvyys. Se on asia, josta voi tuntea kiitollisuutta ja onnea. 

5. Olen käynyt läpi kaksi pahaa burnoutia

Toinen uupumuksista vei minut aikoinaan sairaalaan asti. Kun lääkäri sanoi, että minun olisi parasta jäädä osastolle pariksi päiväksi, vastasin, etten voi, sillä minulla ei ole työpuhelinta mukana ja näin asiakkaat eivät saa minua kiinni. Kahden pahan burnoutin lisäksi olen myös usein seilannut uupumuksen rajamailla. Opettelen edelleen hellittämään ja antamaan aikaa itselleni. Usein muistutan itseäni siitä, että maailma ei kaadu, jos kaikkea ei hoida samantien. Kaikki me olemme vain ihmisiä.

6. Olen opiskellut kuutta eri kieltä: suomea, ruotsia, englantia, saksaa, ranskaa ja espanjaa

Olen aina rakastanut kieliä ja siksi hakeuduin yläasteellakin kieliluokalle. Kielet olivat kuvaamataidon, äidinkielen ja musiikin lisäksi lempiaineitani, ja olen myös aikuisiällä tykännyt siitä, kun olen voinut matkustaa maahan, jossa olen voinut hyödyntää kielitaitoani. Vaikka kouluaikoina sain kaikista kielistä aina todistukseen kympin (lukuunottamatta ranskaa, joka oli ikuinen yhdeksikkö), ranskan olen tänä päivänä jo lähes unohtanut ja saksakin tuntuu hiipuneen unholaan. Ruotsi ja englanti sujuvat kuitenkin melkein kuin äidinkielenä, ja espanjaakin käytän mielelläni matkustaessa - josta tosin tällä hetkellä ei koronan vuoksi uskalla unelmoidakaan...

Mekko: Part Two / Kuvat: Catarina Sundqvist

7. Kärsin vääristyneestä minäkuvasta ja huonosta itsetunnosta ulkonäköni suhteen

Huono itsetunto ja vääristynyt minäkuva juontavat juurensa lapsuudestani ja koulukiusaamisajoilta. Aikuisiän vaikea parisuhdehistoria ei myöskään ole asiaa auttanut. Teen edelleen kovasti töitä sen eteen, että pystyisin katsomaan itseäni peilistä ja tuntemaan oloni hyväksi sellaisena kuin olen. Välillä on parempia päiviä, välillä tunnen ahdistusta ja jopa itseinhoa. (Huolestuneille tiedoksi, että näitä asioita työstän ammattilaisen kanssa.) Blogin myötä kuvattavana olo on kuitenkin ollut hyvää "siedätyshoitoa", sillä olen aina inhonnut valokuvia ja mallina olemista, vaikka 14-vuotiaana nuortenlehden kansikuvassa olinkin. Jo silloinen kuvaaja myötätuntoisesti totesi, ettei ole koskaan tavannut mallia, joka inhoaisi jokaista hänestä otettua kuvaa. Täytän kahden vuoden päästä 35, joten jospa siihen mennessä voisin katsoa itseäni myötätuntoisesti ja olla täysin sinut itseni kanssa. 

8. Olen möläyttänyt tuntemattomalle naiselle baarissa, että hän näyttää Anneli Auerilta

Tämä on ehkä yksi noloimpia asioita ikinä! Tämä tapahtui niihin aikoihin, kun tapaus oli paljon esillä mediassa (vuonna 2008) ja olin tuolloin 20. Vaaleahiuksinen nainen istui pöytäämme ja minä totesin esittelyiden jälkeen hänen näyttävän Anneli Auerilta. Nainen meni sen verran hämilleen, että yritin paikata ajattelematonta möläytystäni sillä, että kerroin hänen näyttävän myös Kauniiden ja Rohkeiden Brookelta. Ei elämäni parhaimpia hetkiä! Onneksi nainen lähti vähin äänin pöydästä ja jätti asian sikseen.

Tässäpä nämä paljastukset! Yllättikö jokin näistä erityisesti?