 |
Kirja arvostelukappale / Postaus sis. *mainoslinkin
Tein vuodenvaihteessa kolme lupausta itselleni. Yksi niistä oli herättää vanha harrastus uudelleen henkiin, eli lukeminen. Olen nuoresta tytöstä asti rakastanut lukemista, mutta vuosien saatossa se on jäänyt. Uusia kirjoja olen kyllä säännöllisesti ostellut, mutta kirjan lukeminen on aina jäänyt puolitiehen. On tullut jotain muka tärkeämpää tilalle, ja omasta ajasta on ollut helppo nipistää. Mutta eipä enää! Tänä vuonna aion nimittäin pitää tuosta lupauksesta tiukasti kiinni, koska tiedän, miten paljon lukeminen elämään antaa. Kannet avatessa avautuu samalla uusi maailma, joka vie mennessään kiireisenkin päivän päätteeksi. Yhtäkkiä sitä huomaakin ahmineensa kirjaa tuntitolkulla, eikä malta lopettaa. Kieltämättä niin kävi myös Sonia Paloahteen esikoiskirjan kohdalla, joka kantaa nimeä Aavistus.
Sonia Paloahde: Aavistus (Minerva Kustannus, 2019)
Sonia Paloahteen esikoisromaania kuvaillaan vaikuttavaksi kuvaukseksi yksipuolisen rakkauden tyranniasta ja oman minuuden hukkaamisesta. Kirja kertoo Paulasta, älykkäästä introvertista, joka on muuttanut Helsinkiin opiskelemaan. Siellä hän tapaa Samuelin, itsekeskeisen näyttelijänalun, josta tulee hänen paras ystävänsä. Mielessään Paula alkaa toivoa suhteelta paljon enemmän kuin ystävyyttä. Kaikki on hyvin niin kauan, kunnes Samuel eräänä päivänä esittelee Paulalle tuoreen vaimonsa Lisan, julkisuudessa viihtyvän seurapiiripalstojen kuningattaren. Koska Paula ei voi kuvitella elävänsä erossa Samuelista, hän ottaa vastaan paikan perheen taloudenhoitajana, omistaen elämänsä Samuelille ja Lisalle. Idylliseltä näyttävän edustuskodin seinien sisällä alkaa kuitenkin tapahtua asioita, joille Paulan on vaikeaa löytää järkevää selitystä. Kuka onkaan lopulta myrkyllisen näytelmän ohjaksissa?Illalla Lisa huusi minut luokseen. Sotatantereella hän osoitti lattiaa pitkällä ja hoikalla sormellaan, toinen käsi vyötäisillään, kuten vihaiset ikävät äitipuolet elokuvissa tekevät. Pyyhin kasvoni tyhjiksi, esitin kiinnostunutta. Olisin vain halunnut mennä nukkumaan, käpertyä sikiöasentoon, pillittää kuin teinityttö, unohtaa eletyn päivän."Mikä sotku tämä on?"En liikahtanutkaan. "Ai niin, taisin unohtaa. Anteeksi. Minun piti kyllä palata siivoamaan tämä... Unohdin." Toistin äänteet kuin niitä olisi etukäteen harjoiteltu, olin puhuva kone vailla persoonaa.
Sonia Paloahde on onnistunut esikoisromaanissaan luomaan kolme mielenkiintoista henkilöä, Paulan, Samuelin ja Lisan, joiden ympärillä kirjan mielenkiintoinen juoni pyörii. Vaikka kirja on kerrottu Paulan näkökulmasta, Samuelista ja Lisasta ei voi olla piirtämättä kuvaa mielessään, niin kiinnostavia päähenkilöt ovat. Kerronta läpi kirjan on vivahteikasta, jopa runollista. Psykologinen trilleri pitää taitavasti otteessaan lähes loppuun saakka, vaikka loppua kohden mielessä herää aavistus siitä, miten hämmentävät palaset punoutuvat yhteen. Kokonaisuudessaan juoni on kuitenkin aika mestarillinen, kun se lopulta paljastuu.
Kategorialtaan psykologiset trillerit ovat aina kiinnostaneet minua, niin kirjoina kuin elokuvinakin. Kirja on mielestäni hyvä, jos sen loppu osaa yllättää niin kieroutuneella tavalla, ettet olisi itse ihan ensimmäisenä lähtenyt sellaista arvailemaan. Aavistus on juuri sellainen; tiivistunnelmainen trilleri, jonka matkasta tipahtaa aina välillä, kunnes lopulta hämärät juonenkäänteet valkenevat.
Kirja saatavilla myös Adlibrikseltä:
Mitä mieltä olette blogin uudesta "Kuukauden kirja" -osiosta? Pidättekö psykologisista trillereistä?
Tykkään, ja tää vaikuttaa mielenkiintoiselle, kiitos vinkistä! :) Eli jatkossakin ois kiva lukea näitä kirjavinkkejä, vaikka kaikki ei juuri omaan makuun iskisikään :) Lukeminen on kyllä rentouttavaa, mutta myös oikeasti sivistävääkin: kenelle tahansa kirjat tuovat ainakin monipuolisuutta sanavarastoon, jos ei muuta hyötyä niistä kokisi saavansa :D
VastaaPoistaIhanaa kuulla, että tämä uusi kirjaosio on sulle mieleinen! <3 Jatkossa siis kerran kuussa vähintään yksi kirja-arvostelu :) Yritän lukea erilaisia kirjoja, jotta vinkeistä olisi sitten iloa mahdollisimman monelle. Helmikuun kirja onkin sitten aivan erityyppinen kuin tämä trilleri ;)
PoistaJa joo, tuo on niin totta! Kirjat todellakin monipuolistavat omaa sanavarastoa! Huomasin sen jo nuorena, kun luin paljon :) Mun mielestä lukeminen on aivan ehdottomasti hyvä harrastus ja rentoutumiskeino. Ja paljon enemmän tykkään perinteisistä kirjoista kuin äänikirjoista, vaikka niitäkin oon kyllä kokeillut.
Kiva kun kommentoit! Ihanaa alkavaa viikkoa :)
Kuullostaa ihan supermielenkiintoiselta, pitää harkita tämän hankintaa :)
VastaaPoistaJee, kiva, että vinkistä oli iloa! :)
PoistaTrillerit ja mysteerit on sellaisia tarinoita, joita tykkään lukea ja katsella.
VastaaPoistaihanaa viikonloppua sinulle Mia <3
Joo, niin minäkin! Parhaat pitää otteessaan loppuun saakka.
PoistaIhanaa sunnuntai-iltaa sinne <3
Tykkään! Lukeminen on mun intohimo. <3
VastaaPoistaPsykologisiin trillereihin suhtaudun vähän ristiriitaisesti. Toisaalta ne kutkuttaa mieltä, mutta toisaalta joskus ne on jotenkin liian jänniä. Mieleen on jäänyt Pierre Lemaitren Verihäät. Se on melkonen kirja tällä saralla!
Tosi kiva kuulla, että blogin uusi kirjavinkki -osio on sullekin mieleinen! <3 Mäkin rakastan lukemista, vaikka jossain vaiheessa elämää se jäikin hetkeksi vähemmälle. Onneksi oon kuitenkin taas saanut kiinni kirjojen ihanasta maailmasta.
PoistaJa hei, kiitos kirjavinkistä! Oli pakko hetki googlata, ja kylläpä muuten kuulostaa aivan älyttömän jännältä! Ehkä mäkin tuon lukaisen jossain välissä :)
Mielenkiintoinen kirja. Pistän muistiin . Rakastan lukemista ja aina luen hetken ennen nukkumaanmenoa. Harmittaa, jos ilta venyy liian pitkäksi ja en ennätä jatkaa kirjan lukemista. Opiskelujen jälkeen oli toki aika, kun en lukenut, mutta onneksi parin vuoden jälkeen sain innon takaisin.
VastaaPoistaMulla on tuo aivan sama juttu, nyt kun olen taas ottanut lukemisen tavaksi. Eli harmittaa, jos ilta venyy jostain syystä niin pitkäksi, ettei enää tulekaan avattua kirjaa ennen nukkumaanmenoa. Itsellä oli myös yrittäjyyden alkuaikoina muutama vuosi, kun ei tullut luettua juuri ollenkaan, mutta olen kyllä iloinen, että nyt lukeminen on taas osa arkea ja sitä omaa aikaa :)
PoistaNaiivi ja lapsellinen kirja minun mielestäni. Jotenkuten sain luettua läpi, kun oikein pinnistin. Harlekiini-tasoa. Joitain kielellisiä tuoreita oivalluksia toki oli.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Kiva saada myös tänne kirjaosioon keskustelua ja erilaisia mielipiteitä :) Tämä oli niin erilainen kirja, että varmasti jakaa paljon mielipiteitä. Itseäni kerronnan (liika) runollisuus vähän jopa häiritsi alussa, mutta totuttuani kirjailijan kielenkäyttöön, pystyin kunnolla keskittymään juonen etenemiseen.
PoistaMoikka!
VastaaPoistaTässä Sonia Paloahde. Olen otettu, kiva jos kirja miellytti. Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa joulua! :)
-S.P.