 |
Joulu. Tuo hartaasti monen odottama ja stressaama ajankohta vuodesta on taas ohi. Minä annoin sen lipua ohitse ilman, että olisin yrittänyt pysäyttää sitä tai huudellut perään ja pyytänyt sitä tulemaan takaisin. Olen aina sanonut rakastavani joulua, mutta tänä jouluna tajusin, että kaikki nämä vuodet olenkin rakastanut illuusiota siitä. Sitä harhakuvaa, jonka mieleni on maalannut todellisuuden päälle.
Minun mielikuvissani jouluun kuuluu kiireettömyys, rakkaus, rauha, lämpö, yhdessäolo, ilo ja nauru. En kuitenkaan muista kovinkaan montaa joulua, jossa nuo olisivat oikeasti toteutuneet ilman, että pinnan alla olisi ollut piilossa jotain muuta. Lapsuudenkodissa olen viimeksi viettänyt joulua kymmenisen vuotta sitten, jolloin menin jouluksi kotiin silloisen poikaystäväni kanssa. Sen jälkeen olen viettänyt joulua puolisoideni kanssa, joko kaksin tai heidän perheidensä kanssa. Noiden joulujen joukkoon on mahtunut hyviä ja ihaniakin jouluja, joissa on päällisin puolin ollut hyvä tunnelma. Pinnan alla on kuitenkin piilenyt jotain, mistä muut mukana olijat eivät ole tienneet mitään. Päivälliselle valitsemani jouluiset vaatteet ovat piilottaneet alleen puolisolta ennakkolahjana saadut mustelmat, ja matkalla jouluaterialle on pidätelty kyyneliä. Silti joulutohinan keskellä olen hymyillyt mukana olleille ja halunnut edes aaton ajan tuudittautua illuusioon siitä, että kaikki on hyvin. Vain siksi, koska rakastan joulua - siis sitä mieleni luomaa kuvaa siitä, mitä se voi parhaimmillaan olla.
Olen viettänyt kaksi joulua yksin. Varsinkin viime vuonna omassa seurassa vietetty joulu oli kamalinta pitkään aikaan, vaikka olinkin varautunut siihen mielestäni hyvin panostamalla esimerkiksi ruokaan ja ajatellut, että tästä tulee rento ja leppoisa joulu. Toisin kuitenkin kävi, ja siitä kertoi jälkeenpäin myös yksi henkilökohtaisimmista postauksistani ikinä: Juhlapyhät ja niiden korostama yksinäisyys. Tuon joulun jälkeen päätin, etten enää viettäisi yhtään joulua kotona yksinäni. Ajatuskin siitä tuntui kamalalta, vaikka omaa aikaa vaalinkin ja viihdyn hyvin myös itsekseni.
Uskon siihen, että elämä vie jatkuvasti kohti parempaa. Kaikki uskoa horjuttavat välietapitkin ovat vain valmistamassa meitä kohti sitä päämäärää, omaa polkua, mikä on meidän on lopulta tarkoitus löytää. Sitä, mikä tekee meidät aidosti onnellisiksi. En voi väittää, että tänä joulunakaan olisin täysin välttynyt itkulta, sillä ikävöin edelleen minulle rakkainta ihmistä. Aattoiltana ja joulupäivänä tunsin kuitenkin lämpöä ja rauhaa, enkä ollut yksin. Elämä vie kohti parempaa, päivä päivältä - vaikka välillä olisi loskakelit ja pimeitä päiviä.
Tähän loppuun lainaan Marilyn Monroeta:
Oletko sinä saanut kokea rauhaa, rakkautta ja lämpöä pursuavan joulun?
Onko joku siellä vielä joulutunnelmissa vai odotatteko jo vuoden vaihtumista uuteen?
 |
Olen viettänyt kaksi joulua yksin. Varsinkin viime vuonna omassa seurassa vietetty joulu oli kamalinta pitkään aikaan, vaikka olinkin varautunut siihen mielestäni hyvin panostamalla esimerkiksi ruokaan ja ajatellut, että tästä tulee rento ja leppoisa joulu. Toisin kuitenkin kävi, ja siitä kertoi jälkeenpäin myös yksi henkilökohtaisimmista postauksistani ikinä: Juhlapyhät ja niiden korostama yksinäisyys. Tuon joulun jälkeen päätin, etten enää viettäisi yhtään joulua kotona yksinäni. Ajatuskin siitä tuntui kamalalta, vaikka omaa aikaa vaalinkin ja viihdyn hyvin myös itsekseni.
 |
Tähän loppuun lainaan Marilyn Monroeta:
"Keep smiling, because life is a beautiful thing and there's so much to smile about".
Oletko sinä saanut kokea rauhaa, rakkautta ja lämpöä pursuavan joulun?
Onko joku siellä vielä joulutunnelmissa vai odotatteko jo vuoden vaihtumista uuteen?
Ihanaa, että tämä joulu oli sinullekin parempi kuin edellinen. Täällä jo odotellaan uuden vuoden juhlia, pyhät vietettiin kotosalla, koko perhe yhdessä <3
VastaaPoistaToivon sinulle paljon kaikkea hyvää vuodelle 2019 <3
Kiitos kovasti, Outi! Kaikkea hyvää myös teidän perheelle vuoteen 2019! <3
PoistaMun jouluuni kuului suuri määrä stressiä ja ahdistusta. Koko ajan piti olla menossa eri paikkaan, esittämässä iloista, hymyillä ja kiittää kauniisti ruoasta ja lahjoista, vaikka todellisuudessa olisin halunnut olla kotona peiton alla itkemässä. Ei se itkeminenkään ehkä paras mahdollinen vaihtoehto ole ja ihan hyvä, että mun oli pakko lähteä liikkeelle, mutta olisin silti kaivannut joululta myös sitä omaa aikaa. Kun olisi vaan saanut olla kotona tekemättä mitään. Nyt sellaista ei ollut, vaikka vuosi sitten sitä pyysinkin, kun joulu oli yhtä vaikea.
VastaaPoistaSamaistun täysin tohon, kun sanoit rakastavasi sitä mielen luomaa kuvaa siitä, millainen joulun tulisi olla. Sitä mäkin rakastan. Lapsuuden jouluni olivat ihania, täynnä lämpöä ja rakkautta. Äidin ja viimeistään isoäidin kuolema muutti kaiken enkä tässä kolmessa-neljässä vuodessa ole vielä toipunut niistä niin hyvin, että pystyisin nauttimaan joulusta ilman sitä ikävää ja kaipausta siihen, mitä joskus oli.
Ihanaa, että sun joulu meni edellistä paremmin etkä joutunut olemaan yksin ♥
Tiedän niin miltä susta mahtoi tuntua... Tuo on pahinta, kun joutuu olemaan väkisin liikkeellä esittämässä iloista, vaikka oikeasti pidättelee itkua ja haluaisi olla vain omissa oloissaan. Niinkuin sanoitkin, hyvähän se on, ettei jää kotiin peiton alle vellomaan surussa, mutta tiedätkö, joskus sekin tekee hyvää ja on ihan sallittua, puhumattakaan siitä, että omaa aikaa tarvitsee ihan jokainen. Surulle pitää myös antaa oma aikansa. Välillä tekee mieli itkeä ja käpertyä omaan koloon, sitten taas huomaa tuntevansa onnellisuutta ja iloa jostain pienestäkin asiasta. Tätä tuntuu mulla olevan välillä ihan normaali arkikin. Ei aina jaksa. Mutta jos sitä vaan antaisi itselleen "luvan" olla aina jaksamatta. Siinä on mulla opettelemista. Sosiaalinen media kun luo jatkuvasti paineita siitä, millainen tulisi olla. Sitten kun ei aina jaksa olla energinen ja iloinen, tulee itselle hirveän epäonnistunut olo ja iskee huonommuuden tunne. Tästäkin oon miettinyt kirjoittavani ihan oman postauksensa.
PoistaOon tosi onnellinen, että sulla on jouluista muuten onnellisia ja ihania muistoja lapsuudesta. Vaali niitä! <3 Mulla ei ole sellaisia oikein lapsuudestakaan, mutta jaksan silti vielä uskoa ja toivoa, että joku päivä saan kokea aidosti onnellisen joulun oman perheen kesken edes jossain muodossa.
Kiitos kun kommentoit, Linda! Toivon sulle paljon iloa uuteen vuoteen! <3
Lapsuuden perheen kanssa joulut oli täynnä ahdistusta ja pelkoa. Se pelko ja ahdistus seuraa edelleen mun jouluihin, koska en ole vielä tarpeeksi käsitellyt niitä ahdistuksen ja pelon syitä. Uskon, että jonain päivänä joulutkin on niistä vapaita, vaikka turvallisia jouluja oon viettäny jo useamman vuoden ajan.
VastaaPoista