marraskuuta 27, 2018

Epämiellyttäviä yllätyksiä & syksyn viettelevin tuoksutulokas

Viime viikko pysähdytti muutamilla epämiellyttävillä yllätyksillä. Kuten Instagramin Stories -pätkissä jo kerroinkin, havahduin torstaiaamuna siihen, että kylpyhuoneen katonrajasta tipahteli pieniä vesipisaroita laattalattiaan. Meni jonkin aikaa, ennen kuin ymmärsin, mistä ääni tuli. Aluksi kyyristelin lattialla pöntön vieressä ja kuulostelin, onko wc-pöntössä jokin vipu vinksallaan vai mistä ääni kuuluu. Kun huomasin lattian olevan märkä, katse suuntautui ylös kohti katonrajaa. Ei muuta kuin soitto huoltomiehelle ja aamun pr-tilaisuus jäi väliin. Enhän voinut ottaa sitä riskiä, että kotona odottaisi isompikin vesivahinko palatessani kotiin. 

Huoltomiehen saavuttua paikalle, tuomio oli jokseenkin karu. Hän tokaisi totisena soittavansa putkimiehet paikalle, mutta valmisteli minua siihen, että luultavasti kylpyhuoneen katto pitäisi purkaa, jotta putkiin päästäisiin käsiksi. Raahasimme kylpyhuoneen kalusteet - ja järkyttävän kosmetiikkamäärän - eteisen käytävään, jotta putkimiehet pääsisivät tekemään tehtävänsä. Lähdin päiväksi sovituille messuille, ja kun palasin kotiin, oven edessä oli kasa lautoja. Siinä se katto nyt sitten makasi. 

Alkuviikon aiempien yllätyksien vuoksi ei vaatinut paljoa, että kattoepisodi veti mielen matalaksi. Kotiin tullessani kuitenkin vähän jopa piristyin, vaikka kylpuhuoneessa odottikin aikamoinen sotku. Katto oli kuitenkin poistettu suhteellisen nätisti, ja se, että putkivuoto tulisi mahdollisesti vaatimaan ison remontin yläpuolellani asuvien asukkaiden kylpyhuoneeseen, mutta omani jäisi tähän kattoepisodiin, sai oloni todella kiitolliseksi. Yhtäkkiä en murehtinutkaan eteisen sekasortoa kylpyhuoneen kalusteineen ja irti revittyä kattoa, vaan olin todella iloinen. Iloinen siitä, että välttyisin suuremmalta kylpyhuoneremontilta. Iloinen siitä, että vuoto oli loppujen lopuksi vähäinen ja saisin kattoni takaisin ennen joulua. Koko epämiellyttävä yllätys kääntyikin näin mielessä voitoksi.

Vaikka sitä kuinka inhoaakin niitä epämiellyttäviä yllätyksiä, joita ei yhtään osaisi odottaa, jotain hyvää niissäkin alkushokin jälkeen aina lopulta on. Kun ehtii hetken totuttautua tilanteeseen ja miettiä kokonaiskuvaa, voi lopulta nähdä tilanteessa paljon hyvääkin. Ylipäätään olen elämässä ottanut sellaisen asenteen, että kaikki inhottavat kokemuksetkin opettavat jotain. Vaikka myönnän, ettei heti ensimmäisenä tee mieli alkaa miettimään tapahtuneen opetusta, jonkin ajan kuluttua mieli alkaa poimia jo niitä hyviäkin puolia. Voi miettiä sitä, mikä tilanteessa olisi saattanut mennä huonommin. Mitä jos olisinkin tullut kotiin ja vesi olisi tulvinut pitkin lattiaa? Mitä jos tilanne olisikin vaatinut monen kuukauden remontin, jolloin kotona asuminen olisi ollut mahdotonta? Loppupeleissähän pääsen aika vähällä, ja se jos mikä on syy kiitollisuuteen.

Parikymppinen Mia olisi varmasti halunnut nähdä tässäkin asiassa vain huonot puolet. 10 vuotta myöhemmin huomaan, että haluan suunnata ajatukset elämässä hyviin puoliin. Keskittyä hyviin hetkiin ja olla niissä läsnä. Loppuviikosta tapasin kaksi hyvää ystävääni. Molemmissa hetkissä mietin, miten onnekas olenkaan, että saan juuri sillä hetkellä olla siinä. Ei sekään ole päivänselvyys, että juuri nuo ihmiset ovat elämässäni. Saan olla kiitollinen myös heistä. 

Kun ystäväni, blogikollegani ja tyyli-ikonini Marjukka halasi minua tavatessamme viime perjantaina, hän tokaisi: "Voi miten tuoksutkaan hyvältä!" ja tuli vielä uudestaan lähemmäksi tuoksuttelemaan kysyen mitä hajuvettä minulla on. Innostuneena hihkaisin, että "Tämä on niin ihana hajuvesi, uusin Givenchy ja rakastan tätä! Tulee blogin syksyn parhaisiin". Ja tässä se nyt sitten on on: Sopivan viehkeä, hienostunut, mystinen ja pehmeä tuoksu, josta ei vain osaa päästää irti. 

Postausta varten tulin kurkanneeksi blogin aiemmat Givenchy-postaukset ja tajusin, että niitähän on jo neljän vuoden ajalta, joista viimeisimpänä kevään 2018 unohtumaton uutuustuoksu. Tämän myötä on todettava, että Givenchystä on tainnut tulla yksi niistä "the" brändeistä itselleni. Tuoksumaailma nimittäin uppoaa minuun kovasti. Givenchyn L'Interdit on monille Givenchyn tuoksuille ominaisesti viettelevän salaperäinen, mutta ei kuitenkaan raskas. Sen keveys on iholla huumaava. Alunperin vuonna 1957 Audrey Hepburnille suunnitellussa klassikkotuoksussa on jotain hyvin uniikkia ja mieleenpainuvaa. Appelsiininkukan, jasmiinin ja tuberoosan tuoksunuotit kietoutuvat upeana kontrastina vetiverin ja patsulin pehmeyteen. Tuoksu kuiskaa: Tähän haluan jäädä, sinun vierellesi. 

Givenchyn L'Interdit 30ml 73€, 50ml 105€.

Onko jollain teistä kokemusta Givenchyn tuoksuista? Vai ainoastaan arjen epämiellyttävistä yllätyksistä?













*Tuoksu pr-malli.