 |
Aloitin muutama kuukausi sitten harrastuksen, josta olen yrittänyt pitää kiinni hullun kiireisen arjenkin keskellä: Jooga. Myönnetään, että olen välillä jättänyt päivän hengähdyshetken väliin, vaikka juuri silloin olisin kaivannut pakotietä kiireestä eniten. Jooga on kuitenkin ollut minulle erityisen toimiva paitsi juuri pysähtymiseen, myös läsnäolemisen opetteluun ja jumiutuneelle kropalle. Varsinkin kun on koko päivän istunut tuijottamassa näyttöruutua, huomaa joogan tekevän todella hyvää mielen lisäksi myös keholle.
Yleensä joogahetken alussa huomaan ajatusten karkailevan kymmeniin muihin asioihin, joita yritän sillä hetkellä mielestä karistaa. Niin oli myös toissapäivänä, kun hengittelin joogamatolla rentouttavan musiikin soidessa taustalla. Taas tunsin, miten vaikeaa onkaan päästää irti ja keskittyä vain siihen hetkeen. Useimmiten mietin, onko minulla joogailuun aikaa, mutta nyt kuitenkin tunsin tuijottavani kattoa melkein lamaantuneena, kun mieleen putkahti ajatus: kauanko minulla on aikaa. Tuntui, että aika jotenkin asettui päälleni ja muistutti rajallisuudestaan. Siitä, ettei sekään tikittäisi ikuisesti. Jossain vaiheessa se pysähtyy. Silloin aika on loppu. Mahdollisuudet käytetty ja tarina päättynyt.
Niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin, tuntemukset muistuttivat sillä hetkellä jonkinlaista valaistumista. Ei paniikkia, ei epätoivoa, vaan yhtäkkiä olinkin täysin läsnä ja tyynen rauhallinen. Alitajuntaan vain iski arvokas muistutus siitä, että aika on rajallista. Ja että sitä ei kannattaisi hukata turhiin asioihin. Sen sijaan se kannattaa käyttää erityisen hyvin ja tehokkaasti. Mutta mikä sitten on tehokasta? Sitäkö, että ollaan työelämässä supertehokkaita ja saadaan mahdollisimman paljon aikaan? Ei, ei ainakaan sitä.
 |
En sano, etteikö työ olisi elämässä tärkeää. Sen tärkeys piilee kuitenkin siinä, että tekee sellaista työtä, mikä tuntuu itselle omalta ja mitä tekee hyvällä mielellä. Olen kirjoittanut aiemminkin siitä, miten löysin oman unelmatyöni, joka tällä hetkellä sisältää bloggaamista, joitain messuedustuskeikkoja sekä erilaisten tilaisuuksien ja tapahtumien juontamista. Työn ei kuitenkaan tulisi olla koko elämä, sillä elämässä on paljon muutakin.
Kuitenkin monet uuvuttavat itsensä työllä, koska ajattelevat, että joskus tulevaisuudessa on aikaa hengähtää ja nauttia niistä kuuluisista eläkepäivistä. Kyllä sitä ehtii sitten joskus... Mutta mitä jos ei ehdikään? Mitä jos aika loppuu kesken?
 |
Nykyhetki ei ehkä tunnu aina parhaalta ajankohdalta sen toteuttamiseen, mitä on pyöritellyt päässään jo pitkään. Saatamme ajatella, että tulee vielä parempi hetki. Mutta mitä jos toteuttaisikin pitkään pohditun asian tai jopa unelmansa niistä lähtökohdista, mitkä sillä hetkellä ovat? Täydellistä tai edes parempaa hetkeä ei ehkä koskaan tule. Vaihtoehdoksi voi jäädä kokea asia niillä eväillä, mitä sillä hetkellä on - tai ei koskaan.
Se onko meillä aikaa riippuu meistä itsestämme. Meillä on työt ja deadlinet, mutta päätös siitä, mitkä asiat asetamme listan huipulle ja mille raivaamme tilaa, on oikeasti loppujen lopuksi vain meidän itsemme. Arki on arvokasta, emmekä tiedä, milloin joku rakkaimmistamme lähtee luotamme. Aikaa on, kun ei odota liian pitkään.
Milloin siis on oikea aika? Jos minulta kysytään, niin nyt - tai ainakin pian.
Kuvissa näkyvä kello saatu ja esitelty tarkemmin täällä. Koodilla highlights saa Daniel Wellingtonin verkkokaupassa -15% koko valikoimasta 15.1.2018 saakka. Lisäksi ilmainen kotiinkuljetus kaikille tuotteille. Verkkokauppaan pääset tästä.
Olisi taas kiva kuulla teidänkin ajatuksia aiheesta: Jäättekö te usein odottamaan parempaa hetkeä vai pyrittekö toteuttamaan mahdollisimman pian niitä asioita, joista olette haaveilleet? Kuka tunnustaa ajattelevansa "sitten joskus"? Käykö teillä koskaan mielessä, mitä jos aika loppuu kesken?
Ja hei, tykkäättekö muuten lukea näitä pohdintapostauksia vai odottaako joku jo, että blogissa näkyisi taas kosmetiikkaa?
Ensi viikolla taas kosmetiikkapurkkeja - lupaan!
Ja hei, tykkäättekö muuten lukea näitä pohdintapostauksia vai odottaako joku jo, että blogissa näkyisi taas kosmetiikkaa?
Ensi viikolla taas kosmetiikkapurkkeja - lupaan!
Tässä onkin miettiminen. Aika on ystävä ja vihollinen. Ite koen paineita siitä, että oon ollu jo kauan sairaslomalla. Että mun pitäis äkkiä toipua ja painua takas opiskeluihin ja työelämään. Välillä on vaikeaa tajuta sitä, että nyt jos koskaan mun pitää antaa ittelleni aikaa, aikaa toipua kunnolla. Että jos en sitä nyt tee, ni oon kohta taas sairaslomalla ja sitte taas vähä töissä ja sitte taas sairaslomalla jne. Että nyt ku annan itselleni aikaa toipua kaikessa rauhassa, teen itselleni suurimman mahdollisen palveluksen ja estän tulevaisuuden pahan kierteen. Aika on ystävä, koska ajan kuluessa haavat pikkuhiljaa parantuu. Aika on vihollinen, koska sen kuluminen tuo paineita ja pelkoakin. Kun hetkeksi pysähtyy ja vain hengittää ja on läsnä, tajuaa että elämä on tässä ja nyt. Se ei oo eilen eikä huomenna vaan just nyt ku tässä istun ja kirjoitan tätä kommenttia. Ja just nyt on aivan hyvä olla. Kiitos, kun pistit taas ajatukseni liikkeelle! <3
VastaaPoistaMun mielestä ajattelet juuri viisaasti! Nimenomaan sun pitää antaa itsellesi aikaa toipua <3 Joskus aika saa kuitenkin ihmiset ajattelemaan päinvastoin; on kiire, on pakko, näin on tehtävä, muuten ei ehdi. Mä uskon, että usein se toinen vaihtoehto on oikeasti parempi. Jättää osa asioista tekemättä ja tarttua toisiin. Tässäkin on vaan kyse sen oman tärkeysjärjestyksen muuttamisesta. Siitä, mikä itselle on tärkeintä. Ja sinä olet itsellesi tärkeä! Jos jätät itsesi listan alimmaiseksi, siinä kyllä menee elämän kaikki aika hukkaan, kun moni hyvä asia jää näkemättä, kokematta ja tuntematta. Oma hyvinvointi on niin tärkeää, jopa tärkeintä! Arvaa vaan, yritänkö tätä hokea myös itselle ja oppia saman asian. Yleensä jyrään aina muilla asioilla itseni sinne alimmaiseksi, joten opettelua kantapään kautta. Tää postaus olikin samalla omien ajatusten ja toimintamallien järjestämistä :D
PoistaIhanaa kun kommentoit, kiitos! <3
Sitä niin helposti unohtaa, että minä itse oon elämäni tärkein ihminen.
PoistaMinä tykkään näistä pohdintapostauksista. Jokaisella meillä on oma aikamme täällä, mutta sitä aikaa emme vaan itse tiedä. Minustakin on hyvä tehdä asioita nyt, ja jos pitää aina siirtää jonkin asian tekemistä, niin voisi miettiä, että tarvitseeko sitä asiaa välttämättä tehdä ollenkaan :)
VastaaPoistaOnpa kiva kuulla :) Yritän jatkossakin kirjoitella näitä syvällisempiä postauksia aina välillä kosmetiikka- ja muiden hyvinvointipostausten väliin. Huomaan, että nämä pohdiskelut järjestää samalla omaakin mieltä!
PoistaJa tuo oli muuten hyvä näkökulma; jos joku asia siirtyy vuosikausia eteenpäin ja jää jatkuvasti roikkumaan ilman että mitään pieniäkään askelia sen eteen tulee otettua, voihan olla, että sen aika on mennyt jo ohitse ja enää ei haluakaan sitä yhtä paljon kuin joskus ennen. Kyllä sitä sisimmässään tietää, mitä asioita edelleen haluaa/toivoo palavasti! :)
Ihanaa Uutta Vuotta, Outi! :)
Olen vähän semmonen "sitten kun.."-tyyppi. Haluaisin olla vähän spontaanimpi ja tarttua asioihin heti kun ne juolahtaa mieleen, eikä liikaa jarrutella. Vaikka toisaalta on ihan hyväkin välillä pohdiskella asioita useammalta kantilta ennen kuin tarttuu tuumasta toimeen.
VastaaPoistaTiedän mistä puhut! Mä olen itse asiassa yrittänyt harjoitella tuota spontaaniutta :D Siis sillä tavalla, että tartun enemmän asioihin heti ja teen ex-tempore ratkaisuja, vaikka ennen en olisi voinut kuvitellakaan niin tekeväni. Jotenkin sitä on vaan tajunnut, että elämä on tässä ja nyt, eikä sitä kannata jäädä liian pitkäksi aikaa odottelemaan. Joskus parhaat asiat tapahtuu spontaanisti, mutta toisaalta, ei sitä harkitsevaisuuttakaan kannata kokonaan kadottaa :)
PoistaHyvää Uutta Vuotta, Marika! :)
Nyt kun olen niin sanotusti omillani huomaan vastaavani ensin kyllä ja sitten vasta miettimään mites homma hoidetaan :D Häiden suhteen taas pohdiskellaan ja pyöritellään asioita ehkä vähän liikaakin. :D
VastaaPoistaMä taas noissa yrittäjyyteen liittyvissä jutuissa kyllä nykyään mietin tarkkaan, mihin tartun ja mihin en :D Uskallan sanoa ei, jos vähääkään tuntuu, että joku epäilyttää tai ei ole oma juttu. Mutta sitten taas muissa jutuissa yritän olla spontaanimpi ja mennä fiiliksen mukaan, jotta ei tulisi liikaa mietittyä ja hyvät jutut jäisi välistä :)
PoistaHääjärjestelyjen suhteen on varmaan ihan hyväkin miettiä ratkaisut tarkkaan, eikä vain "jotain sinnepäin" :D
Tää sattu sopivaan saumaan. Sain diagnoosin jokunen kk sitten etenevästä sydänsairaudesta ja oon ite kans miettiny paljon näitä asioita. Et pitäs tehdä NYT eikä jahkailla,suunnitella reissuja ja keskittyä siihen mikä on itelleen tärkeintä. Mulle siis aika alkaa olla vihollinen. Nyt tässä kovasti pohdiskelen tulevia synttärisuunnitelmia,normisti kun menen aika pienen kaavan mukaan :p
VastaaPoistaKiva, että teksti herätti ajatuksia! Oon tosi pahoillani tuosta sun diagnoosista. Varmasti pistää ajatuksia uusiksi. Itse asiassa uskon, että juuri se tarkoitus kaikilla tuollaisilla vakavammilla asioilla on: pistää ajatukset uusiksi ja viedä elämää sitä myötä siihen oikeaan suuntaan, vaikka siltä ei aina siinä hetkessä tunnukaan. Mutta kaikki ikävät jutut herättelee siihen, mikä elämässä on oikeasti tärkeintä! Voimia sinne <3
Poista