Ihonhoito on tärkeää, mutta mitä jos se menee yli? Mitä voi tapahtua, jos länträä kymmenien purkkien kanssa sekaisin ja ei malta välillä antaa olla? Joskus vuosia sitten kuoriessani ihoani raekuorinnalla jopa 3-4 kertaa viikossa, muistan kuinka ihoni ärtyi ja alkoi näyttää stop-merkkiä yli-innokkaalle toiminnalleni. Vaikka tapahtuneesta on jo kauan aikaa, se ihoreaktio ei unohdu. Suureksi järkytyksekseni "pääsin" muistelemaan menneitä, kun tilanne äityi pari viikkoa sitten todella pahaksi: heräsin aamulla kasvot täynnä pieniä, punaisia, kutisevia näppylöitä. Se oli selkeä tauon paikka, sillä ihoni todellakin huusi: ANNA MINUN OLLA RAUHASSA.
 |
| Kuva: thehealthsite.com |
Minusta on ihanaa seilata purkkimeressä ja kauhoa uusia kaloja paattiini (=purkkeja kaappini). Stressaavina kausina pakenen purkkimaailmaan herkemmin ja hamstraan kahta kauheammin. Kokeilen uutta, innostun ja unohdan hetkeksi stressin. Pari viikkoa sitten elin todellisessa myllerryksessä stressihuipussani ja tilanne kulminoitui. Innostuin liikaa ja ihoni päätti pistää hullun menon poikki. Oli aika pysähtyä.
En malttanut olla hoitamatta ihoani muutamaa päivää ennen kasvohoitoani, johon blogiyhteistyön kautta pääsin. Järkikin sanoo, että jos olet menossa kokonaisvaltaiseen kasvohoitoon, jossa ihollesi tehdään lähes kaikki mahdollinen, ehkä voisit olla tekemättä sen "kaiken mahdollisen" itse paria päivää ennen hoitoa. Mutta ei, en voinut. Kerjäsin selvästi "pientä" opetusta (tosin minusta pienempikin opetus olisi riittänyt). Kaikki oli hyvin kasvohoidon jälkeen: iho oli kuulas ja kaunis. Illalla minun kuitenkin "piti" omaa tyhmyyttäni pestä vielä kasvot suihkussakäynnin jälkeen ja lämäistä kasvoille omat tehotippani ja voiteeni. Seuraavana aamuna ihoni oli hieman ärtynyt. Leukaan ja otsaan oli ilmestynyt aurinkoihottuman kaltaista pientä punaista röpelöä. Sitä oli kuitenkin niin vähän, että ajattelin ihoni rauhoittuvan päivässä.
 |
| Kuva: aesthichubs.com |
Seuraavana aamuna tilanne oli kuitenkin selvästi pahempi. Kirosin omaa typeryyttäni ja mietin, miksen noudata niitä ohjeita, joita antaisin asiakkaalleni samankaltaisessa tilanteessa. Pistin hidastuneen järjenjuoksuni stressin piikkiin. Ajattelin edelleen ihoreaktioni menevän itsellään ohitse. Mutta ei se mennyt. Kolmantena aamuna kärsin jo hillittömästä kutinasta ja pienet, punaiset näppylät olivat levinneet koko kasvojen alueelle. Näky oli järkyttävä. En voinut kuvitellakaan poistuvani kotoa. Edes meikki ei olisi auttanut peittämään sitä koko kasvoille levinnyttä rykelmää. Olin onnekas, että minulla oli sinä päivänä vapaapäivä. Hoitelin työsähköposteja kotona, enkä poistunut edes viemään roskia. Naapurit olisivat varmaan luulleet, että olen jossain rokossa. Otin varmuuden vuoksi allergialääkkeet, levitin mietoa (1%) kortisonivoidetta kasvoilleni ja yritin keskittyä ihon kutistessa hillittömästi. Punoitus oli karmea. En laittanut illalla mitään yövoidetta, enkä yhtään mitään muutakaan iholleni. Annoin todellakin ihon vain olla. Se minun olisi pitänyt tajuta jo alussa.
Kärsin karmeasta ihoreaktiostani viikon ennenkuin tilanne rauhoittui. Viimeisinä päivinä onnistuin peittämään meikillä suurimman punoituksen, vaikka ihoni röpelöpinta erottuikin valoa vasten. Olin kaikkea muuta kuin itsevarma. Ihoni kunto vaikutti suuresti mielialaani, mutta hymyilin epävarmuuden läpi. Selvisin päivistä ja töistäni, vaikka asiakkaiden tullessa lähelle teki mieli ottaa askel taaksepäin, sillä häpesin ihoani.
Kärsin karmeasta ihoreaktiostani viikon ennenkuin tilanne rauhoittui. Viimeisinä päivinä onnistuin peittämään meikillä suurimman punoituksen, vaikka ihoni röpelöpinta erottuikin valoa vasten. Olin kaikkea muuta kuin itsevarma. Ihoni kunto vaikutti suuresti mielialaani, mutta hymyilin epävarmuuden läpi. Selvisin päivistä ja töistäni, vaikka asiakkaiden tullessa lähelle teki mieli ottaa askel taaksepäin, sillä häpesin ihoani.
 |
| Kuva: Supernova |
Tällä hetkellä tilanne on normalisoitunut, vaikkakin ihoni kärsi tuon koettelemuksen jälkeen vielä viikon äärimmäisestä kuivuudesta näppylöiden ja punaisuuden kaikottua. Kortisonivoide kuivatti ihoni hetkellisesti niin kuivaksi, että kosteuttavimmatkin "erittäin kuivalle iholle" suunnatut voiteet imeytyivät siihen salamana. Ajatelkaas, että edes kolme, neljä kerrosta Dr. Hauschkan täyteläistä Ruusuvoidetta ei riittänyt. Ruusuvoiteen päälle levitin vielä Iroisien BB-voidetta. Tuossa voiteessa on siis päivävoide ja meikkivoide samassa ja silti ihoni jäi kuivaksi! Puuteria ei todella tarvittu, iho hilseili jo muutenkin kuivuuttaan. Suihkautin vielä monta kertaa päivässä Aloréen kosteussuihketta kasvoilleni ja silti kiristi. Kyllä nyt on kaikki ihotyypit kahlattu läpi, rasvaisesta kuivaan. Mielelläni otin normaali-sekaihoisuuteni takaisin, vaikka kiiltely välillä pänniikin. Ei kuitenkaan läheskään yhtä paljon, kuin tuo koettelemus!
 |
| Kuva: Mirror.co.uk |
Mitä tästä kaikesta sitten opinkaan? Osaan ainakin taas arvostaa enemmän tervettä, kaunista ihoa. Ja tajusin, että liika on aina liikaa. Näppinsä kannattaa joskus pitää kurissa, vaikka purkit houkuttelisivatkin. Ihokin nauttii "vapaa-ajasta". Tärkein ohje, jota tästä lähtien hoen enemmän myös itselleni: kuuntele ihosi tarpeita ja hoida sitä sen mukaan.
Oletteko te joskus taistelleet ärtyneen tai ylihoidetun ihon kanssa? Kenelle muulle purnukat tuovat piristystä stressin keskelle?
Ikävä kuulla, mutta mahtavaa, että osasit lopulta viheltää pelin poikki!
VastaaPoistaKoska itselläkin on testissä tosi paljon juurikin ihonhoitotuotteita, mulla on tapana palata yhden testijakson jälkeen aina pariksi viikoksi niihin hyväksi havaitsemiini luottotuotteisiin ennen kuin edes harkitsen uusien tuotteiden testausta uudelleen. Oon ajatellut, että tavallaan rauhoitan ihoni ensin, se on toiminut tähän asti. Tosin nyt mulla odottaa kaapissa uudelleen testausta eräs voide, josta sain kymmenisen vuotta sitten pahoja ongelmia ihoon, enkä ole varma, haluanko laittaa sitä enää uudestaan iholleni, vaikka tilanne on nyt toinen kuin silloin. Ehkä en vaan pistä, varsinkin kun iho on tällä ihan megalomaanisen hyvässä kunnossa, kun ajatellaan, että mun iholle pahin vuodenaika on menossa. :( Itselläni ainoa ylihoito on juurikin tapahtunut noiden rakeellisten kuorintojen kanssa, vaikka kuorin keväällä vain kerran viikossa, niin mun iho ei enää oikein sietänyt niitä ja olenkin pysytellyt niistä nyt puoli vuotta erossa kokonaan. Ero on huomattava! Onneksi kosmetologi vinkkasi minulle asiasta.
Ymmärrän tuon häpeäsi hetkellisesti huonosta ihostasi, itselle juurikin huoliteltu iho on se juttu. Tietenkään ei voi mitään, jos on aknea yms. mutta ihmisiä tulee aina ensin katsottua kasvoihin. Asiakaspalveluammatissa tuo iho on kiusallinen asia, vaikka kyllähän sen erottaa, jos ihminen hoitaa ihoaan, vaikka siinä oli millaista näppyä.
Mullekin hyvinvoiva iho on niin tärkeä juttu, että tuo kokemus oli senkin vuoksi todella kamala. Tajusin itsekin, että mun täytyy rauhoittaa ihoni testijaksojen välissä eikä sännätä suinpäin uuteen, vaikka tekisikin mieli. Tuotteesta toiseen hyppääminen on liian rankkaa iholle. Tosin tuo ihoreaktio johtui varmasti myös siitä, että innostuin paria päivää ennen kasvohoitoon menoa kuorimaan ja naamioilemaan, ja illalla kasvohoidon jälkeen vielä levitin uudet seerumit ja voiteet kasvoille. Se oli ihan liikaa! Vieläkin mietin, miten ajattelematon olinkaan :( Nyt oon testaillut ja kirjoitellut myös meikkituotteista ihan mielelläni, koska niiden kokeileminen ei aiheuta iholle yhtä suuria vaihteluita. Tykkään silti testata enemmän ihonhoitotuotteita, koska ihonhoito on mulle itselleni niin tärkeää ja erilaiset purnukat vetävät mua vahvasti puoleensa ;)
PoistaMä olen nyt myös vähentänyt ihon kuorimisen kertaan viikossa ja JOS JOSKUS satun kuorimaan ihoni 2 kertaa viikossa, toisena kertana käytän ehdottomasti jotain rakeetonta kuorintaa. Tosin kerta viikossa pitäisi riittää mun normaali-sekaiholle. Yli-intoilu ei tässä kohtaa kannata :)
Kyllä vaan liikahoitaminen on aiheuttanut minullekin punaisia näppylöitä. Hyvä artikkeli ja oikein kaunista viikonloppua. <3
VastaaPoistaKiitos Tiia! Tästäkin viisastuin :) Ihanaa viikonloppua sullekin!
PoistaMinähän häpeän ihoani, kun etenkin toisessa poskessani on ikuiset näppylät hormonaalisen aknen takia. Nyt se on kyllä hiljalleen muuttunut parempaan suuntaan, en sitten tiedä johtuuko sinkkitableteista vai siitä että olen pyrkinyt syömään vähemmän sokeria vai jostain muusta - vaiko niiden kaikkien kombosta. Sen ainakin olen huomannut, että ihon liiallinen hoitaminen vain pahentaa sitä punaisuutta ja näppyjen muodostumista. Pesen kasvot päivittäin, mutta varon liian hoitavia tuotteita ja kuorin kasvot harvakseltaan. Konjac-sieni on kyllä ollut hyvä apu ihon hoidossa, kun se kuorii hellästi ihoa rasittamatta sitä.
VastaaPoistaMyös meikittömät päivät ovat tuoneet helpotusta, vaikka pahaahan se tekee näppyläposkisena ja -leukaisena mennä jopa kaupassa käymään. :)