syyskuuta 15, 2014

Kookosta, mangoa vai mansikkaa: Mitä sinun huulesi haluavat?

Huulikiillot olivat ensimmäisiä meikkejä, joita aloin nuorena tyttönä haalimaan meikkaamisen alkaessa kiinnostaa. Ala-asteella en vielä lainkaan meikannut, mutta 7. luokan koulukuvassa minulla oli jo kevyesti ripsiväriä ja huulikiiltoa. Yläasteella olin siis vielä aika maltillinen meikkaaja, vaikka hoidinkin ihoani tunnollisesti ja purkkien hamstraus oli alkanut. Tuohon aikaan keräilin kosmetiikka-apajilta erityisesti Rimmelin ja Anytimen (muistaako joku vielä Anytimen?!) edullisia huulikiiltoja ja kokeilin innokkaana eri merkkien ripsivärejä. Muistan käyttäneeni myös kivipuuteria, vaikka ihossani ei juurikaan ollut peitettävää. 

Meikkausrutiinini kuulostavat hieman erilaisilta tänä päivänä: Arkimeikkini pohja koostuu pohjustusvoiteesta, kevyestä meikkivoiteesta, peiteväristä, valokynästä ja irtopuuterista. Lisäksi varjostan kasvot kevyesti aurinkopuuterilla, sipaisen raikasta punaa poskille ja viimeistelen ilmeen korostuspuuterilla, jolla luon hienoista hehkua kasvoille. Kulmiin käytän kulmakynää ja -geeliä, jotka olen kokenut korvaamattomiksi jo vuosien ajan (tuotteista tulossa juttua blogiin). Luomille levitän pohjustusvoidetta ja päälle beigen sävyistä luomiväriä, joka tasoittaa luomen pinnan ja samalla kirkastaa katsetta. Jos minulla on vapaapäivä, tässä kohtaa olen valmis. En välttämättä laita ripsiväriä, sillä luonnollisen heleä meikkipohja ja viimeistellyt kulmat riittävät usein minulle ollessani vapaalla. Työpäivinä lisään ripsivärin ja kevyen rajauksen beigen luomivärin kaveriksi. Halutessani intensiivisyyttä katseeseen, luomivärit tulevat mukaan leikkiin. Työlookkini vaihtelee päivän ja mielialan mukaan.

Huulirasva-addiktin näppäilemässä postauksessa ei varmaankaan tule yllätyksenä, että harvassa ovat ne päivät, jolloin huulillani ei olisi yhtikäs mitään. Itse asiassa sellaisia päiviä ei ole. Minulla on ainakin huulirasva mukanani, menin minne tahansa. Huulivoidepuikot ovat levittäytyneet laukkujen ja takkien taskuihin, työpyödälle, tyynyn alle - you name it! Minulle on tärkeää, että huuleni ovat kosteutetun näköiset ja -tuntuiset, oli kasvoilla sitten meikkiä tai ei. Vapaapäivinäkin rajaan huulet luonnollisen sävyisellä huultenrajauskynällä ja laitan päälle esimerkiksi sävyttävää huulivoidetta tai nuden sävyistä huulipunaa. Viime päivinä olen huomannut tarttuvani punaisempiin sävyihin. 

Vaikka teinivuosistani poiketen suosin nykyään enemmän huulipunia kuin -kiiltoja, toisinaan sipaisen kiiltoa punan päälle. Se luo illuusion täyteläisimmistä huulista ja antaa herkulliset huulet. Sain kesän korvilla blogia varten testattavaksi I love... -merkin kolme maukasta huulikiiltoa, jotka nuorena tyttönä olisivat varmasti olleet päivittäisessä käytössäni. Nämä huulituubit ovat värikkäitä ja varsin suloisia, eivätkä riistä nuorenkaan rahapussista viimeisiä viikkorahoja. Hintaa yhdellä tuubilla on noin 3,90 euroa. Makuvalikoimasta löytyy muun muassa makeaa kookosta, hedelmäistä mangoa ja maistuvaa mansikkaa. Tuubit tuovat huulille runsaasti kiiltoa, mutta vain hyvin kevyesti väriä. Plussaa tämä värisuora saa siitä, että kiilto ei ole lainkaan tahmaista ja levittyy huulille helposti.

Vaikka en nuori tyttö enää olekaan, eivät nämä kiiltokamut ole täysin kaapin pohjalle unohtuneet. Nämä antavat raikkaita sävyvivahteita suosikkipunilleni. I love... -sarjan tuotteisiin voi tutustua esimerkiksi Sokoksella.

Millaisia huulimeikkejä te suositte: huulikiiltoja, -punia vai niiden yhdistelmää?