maaliskuuta 12, 2019

Kohti täydempää elämää & mukava sporttiasu

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ - BACK ON TRACK

Onnellisuus ja täydempi elämä ovat monelle meistä selviä asioita, joita tavoittelemme. Epäselvää on kuitenkin monesti se, mikä tekee onnelliseksi tai saa aikaan tunteen täydemmästä elämästä. Saatamme heittää ilmaan toiveita tai asettaa tavoitteita, jotka toteuduttuaan eivät kuitenkaan muutakaan oloa pysyvästi onnellisemmaksi. Onni on yllättävän häilyvää ja hetkittäistä. Täyden tuntuisesta elämästä irtoaa palanen juuri sillä hetkellä, kun se alkaa vaikuttaa valmiilta. Keskeneräisyys säilyy. Jotain tuntuu aina puuttuvan. Vai puuttuuko sittenkään? Haluammeko kuitenkin vain liikaa asioita? Mitä loppujen lopuksi tarvitsemme ollaksemme onnellisia? 

Keskustelimme sunnuntaina ystäväni kanssa puhelimessa, vaihtaen kuulumisia puolin ja toisin. Normaalisti olemme tottuneet siihen, että elämässä on koko ajan jotain meneillään. Kummallakin on monta rautaa tulessa, uusia projekteja edellisten perään ja vauhti päällä. Tajusin kuitenkin puhelun puolivälissä, että kerrankin minulla ei ollut pitkää listaa kaikesta, mitä on meneillään - olin vain minä. Se, joka on tänä vuonna yrittänyt hidastaa ja nostaa omaa hyvinvointiaan ylemmälle tasolle elämän monikerroksisessa tarjoilulautasessa. Se, joka on yrittänyt ehkäistä edellisten vuosien kaavan, jossa antaa itsensä luisua oravanpyörään ja uupua, huomatakseen lopulta taas yhden vuoden vierineen silmänräpäyksessä ohitse. Se, joka on ymmärtänyt, että aika ei odota. Sitä ei voi pysäyttää, vaikka kuinka haluaisi.

Ystävänikin yllätti kertomalla, ettei entiseen tapaan enää kaipaa jatkuvia projekteja elämäänsä. Hän mainitsi haluavansa elää täydempää elämää, mutta samalla tyhjempää sellaista. Sanat jäivät kaikumaan päähäni: täydempi, mutta tyhjempi elämä? 

Ymmärsin, että noissa sanoissa piilee viisaus. Sen sijaan, että yritämme täyttää elämäämme kaikella uudella, mitä luulemme tarvitsevamme, viisaus piileekin siinä, että osaa luopua. Riisua elämästä kaiken sen turhan, millä ei oikeasti ole merkitystä. Jättää sen, mikä syö energiaa, mutta ei anna mitään. Karsia ne ihmiset, joiden kanssa vietetty aika ei tuo iloa, vaan vie sitä. Päästää irti siitä, mikä ei tunnu omalta. Panostaa siihen, mitä aidosti rakastaa ja mistä aidosti nauttii. Elää täydempää elämää tyhjentämällä elämä turhasta.

Mutta miten se sitten tapahtuu? Onko edessä konkreettinen KonMari-projekti, jossa käydään tavarat yksitellen läpi? Luovutaan siitä, mikä ei tee onnelliseksi tai ole oikeasti tarpeellista? 

En sano, etteikö tekisi hyvää käydä läpi aineellisiakin asioita elämässä ja miettiä, mitä oikeasti tarvitsee. Sitä suuremmin kehottaisin kuitenkin miettimään omassa elämässä aikaa vievien aineettomien asioiden kohdalla, tekeekö se oikeasti onnelliseksi tai saako siitä jotain välttämätöntä ja oikeasti tarpeellista elämään? Jos ei, onko se oikeasti pakollista? Mitä tapahtuu, jos jättäisitkin kyseisen asian pois elämästäsi? Kaatuisiko maailma oikeasti? 

Jokainen asia, jonka elämässäsi valitset, on aina jostain muusta pois. Kun päätät viettää aikaa jonkun ihmisen, projektin tai asian parissa, joka ei tuo sinulle iloa, luovut samaan aikaan jostain muusta: Toisen tärkeämmän ihmisen kanssa vietetystä ajasta, toiseen projektiin heittäytymisestä tai jostain toisesta asiasta, joka voisi tehdä sinut onnellisemmaksi. Kalenterin täyttäminenkin on valinta. Vaikka sitä kuinka itselleen tottuneesti hokeekin, että jotkut asiat ovat pakollisia, eivät ne sitä oikeasti ole, kun asiaa alkaa oikeasti pohtimaan. Liian usein pelkäämme jotain tiettyä lopputulosta, jos jätämme jonkin asian tekemättä tai luovumme jostain, mutta se on usein turhaa. Kuinka monesti asiat ovatkaan menneet täysin toisella tavalla kuin etukäteen pelkäsimme?

Minä olen opetellut entistä enemmän jättämään väliin asioita, jotka eivät pienen kyseenalaistamisen jälkeen ole enää tuntuneetkaan niin tärkeiltä. Olen opetellut sanomaan ei kiitos, jotta jäisi enemmän aikaa sanoa kyllä kiitos niille asioille, joilla on oikeasti merkitystä ja joille haluan elämässäni olevan tilaa. Priorisointi ei aina ole helppoa, koska se vaatii luopumista jostain muusta. Loppujen lopuksi sitä ei kuitenkaan jää haikailemaan väliin jätettyjen asioiden perään, jos on sanonut kyllä oikeille asioille.

Kuvat: Charlotta Eve

Itse olen varmasti ainakin miljoona kertaa elämäni aikana yrittänyt puolustella itselleni liian vähäistä liikkumista sillä, ettei minulla ole liikkumiseen aikaa. Totuus on kuitenkin se, että olen tehnyt tietoisen valinnan tehdä 12-tuntisia työpäiviä koneella sen sijaan, että olisin edes yrittänyt sisällyttää päivään aikaa liikkumiselle. Kaikki muu on tuntunut tärkeämmältä. Siinä vaiheessa, kun selkä alkoi taas oireilemaan liiasta istumisesta ja liian vähästä liikkumisesta, oli tehtävä valinta: Joko jatkaa samaa rataa tai ottaa kunnolla aikaa tärkeälle asialle eli itsestä huolehtimiselle. Se tarkoittaa sitä, että joku muu asia saattaa jäädä väliin illan joogatunnin vuoksi, mutta kuinka tärkeä se väliin jäävä asia loppujen lopuksi onkaan omaan hyvinvointiini verrattuna? 

Back on Trackin asukokonaisuus on tehnyt viimeaikaisesta oleilusta ja liikkumisesta astetta mukavampaa. Teen brändin kanssa jo toista vuotta yhteistyötä ja heidän tuotteensa ovat aktiivisessa käytössä arjessani. Olen saanut Welltex-teipistä helpotusta lihassärkyyn ja kiputiloihin (postaus täällä), sen lisäksi käytössäni ovat olleet +physio-tuet selän ryhtiä tukemassa ja rannesärkyä helpottamassa. En voi sanoin kuvata, miten paljon apua näistä tuotteista on oikeasti ollut. Materiaali on tosiaan hoitavaa mineraalikangasta, jossa Welltex-teknologian omaava kangas toimii luonnollisesti heijastamalla takaisin kehon lämpöä. Kivun ja säryn lieventymisen huomaa yllättävän nopeasti käytössä. Tuotteet tuntuvat myös erittäin miellyttäviltä käytössä. Kokemuksistani voi lukea enemmän tästä postauksesta.

Mitä tulee tähän sporttiasuun, toimii se erinomaisesti urheillessa ja liikkuessa, mutta myönnän myös käyttäväni lähes päivittäin kotitoimistossa istuskellessani (tai ihan vain oleskellessa) kuvassa näkyviä Arwen housuja, koska ne ovat niin mukavat ja hyvin istuvat. Iontex-kankaasta valmistetuilla housuilla on myös joitain todella huippuja ominaisuuksia: kangas kuivuu nopeasti, ehkäisee hajujen syntymistä, on antibakteerinen ja säätelee lämpöä, mutta infrapunateknologiaa hyödyntämällä auttaa myös lisäämään verenkiertoa heijastamalla kehon lämpöä. Tämä taas usein helpottaa lihasten kiputiloja ja tulehdusta! Siksi nämä tuntuvat niin älyttömän mukavilta päällä: sopivasti lämmittäviltä. Housujen lahje on hieman levenevä, ja niissä on myös todella kiva leveä vyötärökaistale ilman nyörejä. Housuja on saatavilla mustina ja tummansininsinä, molemmat vaihtoehdot löytää täältä. Athena takki on yhtä pehmeää kangasta, kullanvärisillä yksityiskohdilla ja kankaan värisellä printillä. Edessä on kaksi vetoketjullista taskua. Takki on huputon ja sitä on saatavilla mustana, tummansinisenä ja valkoisena, vaihtoehdot voi kurkata täältä. Hupullisen version samasta takista löytää Alissa hupparin nimellä. 

Back on Track tunnetaan ainutlaatuisista mineraalitekstiileistä. Yritys valmistaa ja myy hyvinvointituotteita ihmisille, hevosille ja koirille. Back on Trackin lihas- ja nivelsuojat ovat valmistettu funktionaalisesta tekstiilistä, jossa mineraalipartikkelit on sulautettu mukaan polyester- tai polypropyleenikuituihin. Kun kehonlämpö lämmittää kuiduissa olevia mineraalipartikkeleita, lämpö heijastuu takasin pitkäaaltoisena lämpösäteilynä, pitkinä infrapuna-aaltoina, mikä kiihdyttää tehokkaasti verenkiertoa tekstiilin alla olevassa kudoksessa. Tuotteet myydään rekisteröidyllä tuotemerkillä Back on Track ja mineraalikangas on rekisteröity nimellä Welltex sekä Iontex.

Millaisia ajatuksia teillä heräsi? Voiko tyhjempi elämä olla täydempää? 

Entä mitä mieltä olette tästä sporttiasusta?