Äiti vei minut korvien rei'itykseen ollessani 6-vuotias. En muista olinko odottanut tuota päivää mitenkään erityisesti tai hinkunut itse reikiä korviini. Se tuntui kuitenkin yhtä tavanomaiselta kuin vaikkapa koulunkäynnin aloittaminen. Äiti lupasi, että jos olen oikein reipas, saan valita kaupasta jonkun herkun sen jälkeen. Muistan valinneeni Geisha-suklaapatukan. Vähän oli reikien laittamisen aikana meinannut tulla itku, mutta muuten olin ollut reippaana tyttönä. Suklaa maistui sen hetken jälkeen erityisen hyvältä. 

Korvakoruja olen siis pitänyt nuoresta tytöstä asti. Se on tuntunut yhtä luontevalta kuin deodorantin käyttö tai hampaiden harjaus. Pidän edelleen arkisin nappikorvakoruja ja juhlatilanteissa valitsen sitten jotain pikkuisen näyttävämpää. Mitä tulee kaulakoruihin, muistan parikymppisenä käyneeni läpi jonkinlaisen kaulakoruvillityksen. Nykyään en kuitenkaan koe kaulakoruja jotenkin omakseni. Tiedän, että niillä saa asukokonaisuuden viimeisteltyä kivasti, mutta jotenkin en vain osaa niitä enää käyttää. Ehkä olen jo niin monta vuotta ollut ilman, että se koru tuntuu siinä kaulalla jollain tapaa oudolta. Tai voihan olla, että tarvittaisiin vain oikea koru. Tarpeeksi kaunis ja omalta tuntuva. Usein nämäkin asiat ovat tottumisesta kiinni ja riippuu paljon myös siitä, minkälaisista koruista puhutaan.


Rannekoruista sen sijaan pidän, olen aina pitänyt. Arkena käytän niitä vähemmän, mutta esimerkiksi juhliin itselleni on luontevampaa viimeistellä asukokonaisuus rannekorulla kuin kaulakorulla. Olen tässä muutaman vuoden jo itse asiassa haaveillutkin, että löytäisin jonkun tarpeeksi kauniin ja siron rannekorun, joka tuntuisi arkenakin yhtä luontevalta käyttää kuin korvakorut. Viimeksi taisin syntymäpäivänäni katsella rannekoruja sillä silmällä, että ostaisin itselleni sellaisen lahjaksi. En kuitenkaan löytänyt sellaista, jonka kohdalla olisin tuntenut, että tässä se on


Kelloista kiinnostuin muutama vuosi sitten, oikeastaan niihin aikoihin, kun aloitin yrittäjänä. Silloin tuntui, että voisin jopa hyötyä kellosta ranteessa työpäivän aikana. Exäni osti aikoinaan yhden hopeanvärisen rannekorua muistuttavan kellon minulle syntymäpäivälahjaksi, mutta sittemmin se jäi laatikkoon, vaikka kaunis olikin. Toisaalta täytyy myöntää, että vaikka omistan kummankin värisiä koruja, innostun nykyään enemmän kullan ja ruusukullan värisistä. Värien puolesta minulle sopisi molemmat, sillä ihonsävyltäni ja hiuksista olen kylmän sävyinen, mutta silmät viittaavat taas lämpimään. Kesän päivetys ja aurinkopuuteri avuksi, niin kullanväriset korut näyttävät vieläkin paremmalta.

Ostinkin viime kesänä Jenkeissä ollessani itselleni kultaisen kellon, johon tykästyin kovasti. Pahaksi onnekseni valitsin juuri sellaisen yksilön, joka lopetti toimintansa kun pääsin kotimaahan. Vaikka ostin kellon ihan liikkeestä, eipä auttanut enää tuhansien kilometrien päähän lähteä takuukuitin kanssa takaisin. Koska kello ei ollut mikään aivan halvin, vaihdatin siihen pariston kelloliikkeessä täällä kotimaassa. Kello toimi pari päivää ja petti taas. Nyt sitten maksoin pikkuisen harmistuneena 80 euroa siitä, että siihen vaihdettiin kokonaan uusi kojeisto, sillä vika olikin siinä. Kello tulikin sitten maksamaan hieman enemmän mitä oli tarkoitus, mutta no, toimiipahan taas ainakin pari vuotta. 


Kello on minulle nykyään yhtä luonteva asuste kuin korvakorut. Sen kanssa on mukavampi olla työpäivän aikana, kun ei tarvitse koko aikaa vilkuilla puhelinta, mikä ei aina ole mahdollistakaan. Haluan kelloni olevan kaunis ja tyylikäs, joten ihan mistä tahansa kelloista en innostu. Daniel Wellingtonin uusimmasta kokoelmasta tykästyin kuitenkin kovasti tähän Classic Petite Melroseen, jossa on musta kellotaulu, sillä muissa kelloissani se on perinteinen valkoinen. Rakastan myös hihnan ruusukultaista väriä. Kello on ranteessa sopivan siro ja näyttää hyvältä monen asukokonaisuuden kanssa. Se sopii niin päiväkäyttöön kuin illanistujaisiinkin. Daniel Wellingtonilla on valikoimassaan myös kelloihin sopivia rannekoruja, joista sain yhteistyön merkeissä omaankin kellooni sopivan ruusukultaisen Classic Cuff -rannekorun. Nämä uudet asusteet ovatkin tuoneet tähän koleaan kesään piristystä, samoin kuin kesän uutuustuoksut - joista lisää lähipäivinä!

Alennuskoodi


Jos joku Daniel Wellingtonin kelloista kolahtaa, koodilla beauty-highlights saa kaikista Daniel Wellingtonin kelloista ja asusteista tuntuvan 15% alennuksen. Alennus koskee myös uutta kokoelmaa. Koodi on voimassa 15.8.2017 saakka. Valikoimaan pääset tästä.

Daniel Wellington tarjoaa myös ilmaisen kotiinkuljetuksen kaikkialle!

Millaisia koruihmisiä te olette? Onko teille esimerkiksi kello ominainen ja jos on, millaisista pidätte?








*Yhteistyössä Daniel Wellington. 
En hyödy alennuskoodin käytöstä.

15 kommenttia:

  1. Hyvin kaunis ja elegantti kello ja samaten tuo rannekoru. Nykyään tulee paljon oltua ilman kelloa, vaikka koenkin kellon olevan osa asukokonaisuutta. <3 Ihanaa päivää Mia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään itsekin! :) Mä säilytän yleensä kelloa jossain näkyvillä ihan korviksien vieressä, että se tulee varmasti laitettua joka päivä päälle samalla kun korvikset. Muuten saattaisi unohtuakin!

      Ihanaa päivää, Tiia! <3

      Poista
  2. Kelloa pidän käsikorun. Minulla on oma kello ja myös isäni vanha kello, joita käytän. Käsikorut ovat enemmän myös minun juttuni kuin kaulakorut, vaikka nyt muutaman korun olenkin itselleni tehnyt/ostanut.
    Ruusukultaisesta kellosta haaveilen minäkin, se on niin pehmeän värinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen takia kello on varmaan itsellekin luontevampi valinta kuin kaulakoru, kun rannekoruista olen aina tykännyt :) Ruusukullan väri on kyllä niin ihana! Toivottavasti haaveet toteutuu jossain vaiheessa ja saat omasi! :)

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen postaus! Mulla oli joskus lukioikäisenä aina koruja, joko ranteessa, kaulassa, sormissa tai sitten vähän siellä ja täällä. Korvikset löytyi myöskin aina korvista ja yleensä ne oli isoja ja näyttäviä. Nyt vähän vanhempana käytän enemmänkin sellasia sirompia koruja, erityisesti arkena. Juhliin voin sitten laittaa vähän näyttävämpää :)

    Kelloista tykkään myös ja suosikkini on kultainen Michael Korsin kello. Multa löytyy myös yksi Daniel Wellingotonin yksilö, mutta en oikein osaa yhdistää sitä kovinkaan moneen asuun, kun sen ranneke on sen verran värikkäämpi. Täytyykin käydä vilkuilemassa millainen valikoima heillä on tällä hetkellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidit postauksesta! :) Mäkin tykkään arkena sirommista koruista. Sain ystävältä synttärilahjaksi ruusukultaiset nappikorvikset ja olen niitä pitänyt nyt työkorviksina tämän kellon parina. Tosin tää kellohan sopii hyvin myös juhlavampiin hetkiin :) Nappikorviksia taas en jotenkin osaisi pitää juhlatilanteessa, kun oon tottunut sellaisiin riippuvampiin korviksiin.

      Poista
    2. Ja hei, multa muuten just uupuu sellainen sporttisempi kello! Tätä en kuitenkaan vapaapäivinä pitäisi verkkareiden kanssa :D Tosin en tiedä, innostaako mua ne sporttisemmat kellot niin hirveästi kuitenkaan. Jotkut DW:n vaihtoehdot on kyllä kivoja, mutta mitään sellaista perus sporttikelloa en kyllä välttämättä itselläni näkisi :D

      Poista
  4. Ihan huikean kaunis kello! Oon himoinnut näitä DW kelloja jo monta vuotta, mutta jostain syystä en vaan ole raaskinut ostaa vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihastuin itsekin! :) No nyt olisi alekoodia tarjolla, jos haluat pikkuisen säästää :D Postituskin on ilmainen! ;)

      Poista
  5. Mulla on korvakorut käytännössä aina korvissa. Tykkään myöskin käyttää rannekoruja, sormuksia ja kelloa, mutta käytännössä tämä on hieman haastavaa, kun mulla on päivittäin käsivarret maalitahroissa, enkä halua sotkea korujani maaliin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työ saattaa kyllä rajoittaa korujen käyttöä monilla, samoin on tuoksujenkin suhteen. Onneksi vapaa-ajalla saa sentään pukeutua miten haluaa ja suihkautella mitä haluaa :D Korviksia pystyt kuitenkin käyttämään myös töissä? :)

      Poista
  6. Mulla on aina korvikset, ja ihmisten ilmoilla myös rannekoru ja kaulakoru:). Tulee melkein alaston olo ilman koruja. Kelloja en käytä, mutta ihailen niitä taideluomuksina:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle tulee samanlainen tunne, jos unohdan laittaa korvakorut ja olen työasioissa liikkeellä. Kellokin alkaa pikkuhiljaa olemaan jo sellainen, että sen poissaolon huomaa, kun on nyt tottuneemmin sitä käyttänyt. Kotona rennommissa vaatteissa olen taas sitten aina ilman koruja :) Tuntuisi melkein oudolta laittaa niitä, jos kuljen verkkareissa :D

      Poista
  7. Korut ovat tärkeä osa persoonallisuuttani. On koruja joita en riisu koskaan ja jokaisella niistä on oma tarinansa.

    Kelloja ihastelen, mutta harvemmin käytän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on niin ihanaa, kun korujen taakse kätkeytyy joku tarina! Silloin niillä on paljon suurempi merkitys ja arvo :)

      Poista

Kysymyksiä, mietteitä, ajatuksia? Jätä kommentti!