lokakuuta 10, 2016

Aamun pikapelastaja & pysähdys

Viikko sitten sunnuntaina heräsin uuteen aamuun 7 päivän työviikon ja 16-tuntisen työpäivän jälkeen. Herätyskellon soidessa en tiennyt mikä päivä on ja minne kuuluu tänään mennä. Hetken jo luulin, että on vapaapäivä, mutta sitten muistin, että työt jatkuvat, vaikka sunnuntai olikin. Aamusmoothieta tehdessäni heitin banaanin kuoret blenderiin ja banaanit roskiin. Kun katsoin peiliin, huomasin, että vaikka olinkin nukkunut riittävät yöunet, silmänalusten tummuus oli sitä luokkaa kuin olisin valvonut viikon. Tuona aamuna tajusin, ettei kukaan ole aina "superwoman".

Rakastan työtäni. En vaihtaisi sitä toiseen. Olen edelleen onnellinen siitä, että yli neljä vuotta sitten uskalsin irtaantua palkkatyöstäni ja alkaa yrittäjäksi: tekemään sitä, mistä nautin ja mikä tekee minut onnelliseksi. Neljän vuoden aikana olen kuitenkin huomannut, että haen edelleen omia rajojani. Aina toisinaan unohdan sen, etten voi bookata kalenteria täpötäyteen, koska väsy iskee varmasti työputken loppuvaiheessa, jos kaksi viikkoa painaa töitä ilman ainoatakaan kokonaista vapaapäivää. Silloin saattaa tulla sisäinen itku, joka huutaa en jaksa. Tuo sunnuntaiaamu ei onneksi ollut sitä luokkaa, mutta koko kroppa oli niin kipeä, että tuntui kuin olisin jäänyt jyrän alle. Edellisenä päivänä olin ajanut yli 300 kilometrin työmatkan ja tuona sunnuntaina tiedossa oli reilut 200 kilometria lisää. Silloin tuli jo sellainen olo, että "Mia-hyvä, etkö sinä millään opi". Kaikkien täytyy välillä latautua, miksei siis minunkin. 

Kun jatkoin vielä yhdeksättä päivää töitä, stressistä ja levon puutteesta aiheutunut ahdistus äityi niin pahaksi, että iltapäivällä jätin työt kotitoimistossani kesken ja lähdin metsään. Olin jo monta kertaa aiemmin kuullut neuvon, että kun pää ei enää toimi, vihellä peli poikki. Keskeytä työt. Tee hetken jotain muuta. Yleensä en neuvoa noudata, vaan jatkan väkisin. Tämä pitää saada tehtyä. Sitten teen tuon. Ei ehdi. Ei pysty, olen ajatellut. Mutta kyllä sitä pystyy. Lähdin kävelylle ja menin lähimetsään. Siellä sitten seisoin keskellä metsää ja vain hengitin. Pelin poikki viheltäminen auttoi. Ajatukset kirkastuivat paljon jo yhden tunnin aikana. Päätin, että nyt alan vetämään rajat ja pitämään vapaatakin, enkä aio aina olla tavoitettavissa. Jotkut asiakkaat ajattelevat, että yrittäjän pitäisi aina olla langan päässä. Mutta kyllä yrittäjäkin on ihminen ja tarvitsee vapaansa. 

Olen monesti sanonut, että kosmetiikka pelastaa monesta "jamasta". Vapaapäiviksi kosmetiikka ei tietenkään pysty muuntautumaan, mutta tuona sunnuntaiaamuna tulin kokeilleeksi erästä tuotetta, joka ei ollut muina päivinä antanut itsestään oikeastaan mitään irti. Aiempina testikertoina olin huomannut tuotteessa pelkän viilentävän vaikutuksen, mutta tuona aamuna se teki muutakin. Voisi sanoa, että se pelasti koko aamun. Tällöin aloinkin miettimään, että täytyykö joitain tuotteita oikeasti testata ääriolosuhteissa, ennen kuin niiden tehon kunnolla näkee? Vähän kuten elämässä yleensä; ahtaalle ajautuessaan moni tajuaa, mitä muutoksia täytyy tehdä, jotta tilanne muuttuu. 

Iroisien Masque de Beauté eli kauneusnaamio lupaa piristää väsynyttä ihoa, kirkastaa ihonväriä ja elvyttää pintaverenkiertoa. Vegaanista naamiota voi käyttää niin usein kuin on tarve. Kauneusnaamio sisältää muun muassa kosteuttavaa, uudistavaa ja epäpuhtauksia torjuvaa minttua sekä neidon hiuspuu-uutetta, joka toimii antioksidanttina. Ranskalainen Iroisie-hoitolasarja perustuu merellisten raaka-aineiden tehokkuuteeen, joten myös tässä naamiossa merilevä suojaa, kosteuttaa ja estää ennenaikaisia vanhenemisen merkkejä. Merilevät elävät varsin haastavissa ympäristöissä ja kykenevät kehittämään itselleen suojan kylmyyttä, kuivuutta, hapen puutetta ja UV-säteilyä vastaan. Lisäksi levät ovat rikkaita ravinteiltaan ja niissä on runsaasti mineraaleja. Iroisien tuotteissa oleva merileväuute ja merivesi on peräisin Ranskan Bretagnen äärellä sijaitsevasta Iroise-merestä, joka on yksi maailman rikkaimmista, puhtaimmista ja monimuotoisimmista UNESCO:n suojelemista meristä. 

Naamio tuntuu ihanan viilentävältä ja virkistävältä iholla. Sinä aamuna tarvittiin kuitenkin jotain muutakin kuin herätys uuteen aamuun ja tämä kauneusnaamio näyttikin todelliset kykynsä. Iho oli tarpeeksi väsynyt ja nuutunut pystyäkseni näkemään, mihin tämä naamio kykenee. Iroisien kauneusnaamio uudisti ihon vartissa siihen kuntoon, että se näytti heränneeltä ja levänneeltä. Kai sitä joskus täytyy olla tarpeeksi "rappiolla" huomatakseen tuotteen todellisen tehon. 

Iroisien Masque de Beauté 40ml saatavilla 35,70 eurolla Joliesta ja Biodellystä.

Oletteko sitä mieltä, että jotkut tuotteet näyttävät todellisen potentiaalinsa vasta "ääriolosuhteissa"? 
Onko muita ajatuksia aiheeseen ja omien rajojen hakemiseen liittyen?

*Tuote saatu pr-näytteenä. Sis. mainoslinkkejä.