Kuinka monesti olet kuullut sanottavan, että sinä vastaat omasta onnestasi? Tai että kun tarpeeksi vahvasti uskoo johonkin, se myös toteutuu? Perinteisistä kauneustuulista poiketen, jaan teidän kanssanne tänään yhden tarinan elämästäni ja menneisyydestäni, joka liittyy noihin suuriin kysymyksiin.
Pidin nuorena tyttönä päiväkirjaa. Se oli ystäväni, jolle purin mielipahaani ankeassa lapsuudessa ja jaoin unelmiani paremmasta tulevaisuudesta. Kaiken pahan keskellä jokin osa minusta tiesi, että joskus elän toisenlaista elämää. Se oli lapsuudessani vain kipeästi toteutumistaan odottava toive, mutta maalailin ajatuksillani omaa tulevaisuuttani jo tuolloin, vaikka en vielä silloin ymmärtänyt oman suunnittelun ja uskon voimaa. Muistan kuitenkin päiväkirjani sivun, johon listasin tulevaisuuden toiveet. Asiat, joista ikään kuin kiitin etukäteen, ennen kuin ne olivat edes tapahtuneet. Yksi 12-vuotiaana listaamistani asioista oli, että halusin kielikurssille tai vaihto-oppilaaksi. Keräsin esitteitä, ja mainitsin ensimmäisen kerran asiasta äidilleni ollessani 7. luokalla. Äitini sanoi heti, että minun on turha alkaa jankuttamaan asiasta, koska meillä ei koskaan tule olemaan varaa mihinkään kielimatkoihin, saati sitten vaihto-oppilasvuoteen. Niihin aikoihin kokonainen vuosi Jenkeissä maksoi kolme kertaa vähemmän kuin nyt, joten summa olisi ollut ihan siedettävä. Mutta meidän perheelle se oli mahdoton.
 |
 |
Kului vuosi, kului toinen. En kuitenkaan luovuttanut, vaan otin asian esille säännöllisin väliajoin. 9. luokalla osallistuin kilpailuun, jossa yksi onnekas saisi kokonaisen vaihto-oppilasvuoden veloituksetta. Kävin jopa haastattelussa, joka tehdään yleensä siinä vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo päätetty lähteä vaihtoon ja aletaan laatimaan esittely-/hakupapereita kohdemaan perheille lähetettäviksi. Minulla ei ollut rahaa, eikä mitään suunnitelmaa vaihto-oppilasvuoden toteutumista varten. Olin vain päättänyt lähteä ja tahtoni oli luja.
En voittanut kilpailua, mutta sen sijaan minulle myönnettiin kaksi stipendiä, joita hain vaihto-oppilasvuottani varten. Niiden arvo ei kuitenkaan kattanut koko matkaa, joten vuoden rahoitus oli vielä täysin auki. Olin silti edelleen lähdössä. En suostunut luovuttamaan. Jatkoin uskomista.
 |
Yhtenä kouluaamuna kävellessäni bussipysäkille, Fammoni oli tapansa mukaan aamukävelyllään. Niihin aikoihin hän oli vasta 79-vuotias, nyt hän täyttää kohta 92. Fammo käveli luokseni. Hän toivotti aina hyvää koulupäivää. Sinä aamuna hän kuitenkin kuiskasi: "Mia, sinä lähdet Amerikkaan".
 |
Fammoni veli oli kuollut. Hän sai vähän perintöä, josta hän maksoi vaihto-oppilasvuoteni loppuosan. Asiat loksahtivat yhtäkkiä paikoilleen, vaikka en ollut tiennyt miten. En vain ollut lakannut uskomasta. Olin koko ajan toiminut kuin vaihto-oppilasvuosi olisi varma. Lopulta lähdin Jenkkeihin heti yläasteen jälkeen ja samalla muutin pois kotoa.
Tätä tarinaa en kuitenkaan kerro siksi, että kertoisin 12 vuotta sitten tapahtuneen asian. Paljon on tapahtunut tässä välilläkin, juuri niitä asioita, joihin en lakannut missään vaiheessa uskomasta. Tämän tarinan halusin kuitenkin jakaa teidän kanssanne, koska halusin kertoa oman kokemukseni siitä, miten suuri merkitys omalla uskolla ja asioiden "näkemisellä" eli visualisoimisella on tulevaisuuteemme. Aina näkymät eivät ole valoisat, välillä näkyy pelkkää mustaa. Mutta sitten jokin yksi asia taas muistuttaa, että tilanne ei ole toivoton. Ja kun näet ja tunnet toivoa, uskosi vahvistuu taas. Se ruokkii juuri sitä, mitä sinä oikeasti elämältäsi haluat ja tavoittelet. Sinun toiveitasi ja unelmiasi. Koska kaikki mitä elämältäsi oikeasti haluat, on sinun. Kun vain et menetä uskoasi.
 |
Näiden, toivottavasti jotakuta rohkaisevan, sanojeni myötä ilmoitan, että kaikkien näiden vuosien jälkeen, olen vihdoin lähdössä takaisin sinne, missä asuin vuoden, missä valmistuin ylioppilaaksi High Schoolissa. Pieneen kaupunkiin (tai oikeastaan kylään) Grand Canyonin lähellä. Lähden tiistaiaamuna aikaisella lennolla ja blogi hiljenee kolmeksi viikoksi. Mutta jos haluat seurata matkaani ja reissun kosmetiikkatuulia, olet tervetullut mukaani instagramin puolella.
Löydät minut instagramista nimimerkillä mia_beautyhighlights.
Katsotaan mitä kaikkea opin itsestäni matkan aikana, yksin. Tämä on juuri oikea hetki tehdä tämä matka, sillä oikea hetki elää on nyt, eikä huomenna. Silloin voi olla jo liian myöhäistä.
Täällä palataan taas elokuussa. Ihanaa kesää kaikille teille lukijoille!
Herättikö tämä teksti jotain ajatuksia? Uskotko oman uskon voimaan ja unelmiin? Onko unelmistasi jokin jo toteutunut?
Ihana teksti, olet ollut rohkea kun uskalsit lähteä yksin, itse en uskaltanut ja jälkikäteen on harmittanut. Kivaa reissua!
VastaaPoistaKiitos paljon, Niina! <3 Vaikket silloin uskaltanut, se ei onneksi ole pois nykyhetkestä! Rohkeasti vaan kohti unelmaasi nyt aikuisena - mikä ikinä unelmasi onkaan. Kaikki on mahdollista :)
PoistaIhanaa matkaa <3 <3
VastaaPoistaOma unelmani on lähteä kuvausmatkalle Afrikkaan ja se on vielä edessä.
Kiitos, Marina! <3 Hyvä asenne sulla, juuri noin unelmista pitää ajatellakin.
PoistaIhana kirjoitus! Ja mahtavaa reissua! Jään odottamaan sun kuvia ^_^ Ja haha, tiedätkös, yksi mun pitkän matkan toive saattaa ehkä toteutua. Sellainen ison mittakaavan unelma. Vielä en uskalla riemuita, mutta kivasti on perhosia masussa :) Unelmiin kannattaa uskoa, joskus vaikka pelottaisikin, kertoa niistä myös muille.
VastaaPoistaKiitos kovasti, S! :) Lupaan laittaa ahkerasti Instaan kuvia! <3
PoistaPS. Mahtavaa kuulla, että sun unelma on toteutumaisillaan! Mäkin olen sellainen ihminen, etten paljoa ennakkoon asioista huutele, vasta sitten, kun olen varma, että asia tapahtuu. Silloinkin yleensä kerron vain äidille, lähimmille ystäville jne. Mutta olet oikeassa siinä, että unelmista pitäisi uskaltaa puhua. Sekin edesauttaa sen toteutumista! Niinhän mun vaihtariunelmassakin aikoinaan kävi :)
Ihanaa reissua <3
VastaaPoistaKiitos Myy! <3
PoistaIhanaa matkaa, muistan kun tästä puhuttiin keväällä ja ihanaa, että sait hommat järjestymään näin nopeasti. Niin kuin puhuttiin, just nyt on oikea hetki. <3
VastaaPoistaKiitos ihana! <3 Niin on. Kohti unelmia päin, mitäänhän en tässä menetä!
PoistaMielettömän ihanaa matkaa! Ja todella, aina pitää uskoa unelmiin ♥
VastaaPoistaKiitos paljon, Janet! <3 Just niin; unelmiin pitää uskoa ja niitä kohti kannattaa kulkea!
PoistaIhana postaus, tulin jo toistamiseen lukemaan tämän. <3
VastaaPoistaVoi että, kiitos Niina! <3 Tosi kiva kuulla, että tykkäsit tekstistäni! Ehkä uskallan jatkossakin vähän tällaisia henkilökohtaisempia postauksia kirjoittaa, kun palaute on näin ilahduttavaa :)
PoistaLaitoin pyynnön Ig:n puolelle samantien :)
VastaaPoistaIhanaa reissua <3
Kiitos paljon, Mira! Instan puolella sitten nähdään! :)
PoistaTämänkin luin eilen illalla ja kirjoitat Mia niin hyvin ja elävästi. Sinä ja mummisi, tuli tippa silmään. Ihan huippua reissua, olet sen ansainnut. <3
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista, Tiiuska! <3 Itsekin ajattelen, että olen tämän matkan ansainnut kaikkien näiden vuosien jälkeen. Toivotaan, että mieli kirkastuu reissun aikana ja palaan energisenä takaisin ottamaan syksyn uudet mahdollisuudet vastaan :)
PoistaMä myös tunnistin maisemat ;) Oon niin onnellinen, että sulla on elämä mennyt siihen suuntaan, missä se nyt on! Vaikkei ollakaan pidetty yhteyttä sitten lapsuuden, niin silti osaan iloita kaikesta ^^ ja oli muuten niin kiva nähdä silloni Turussa!
VastaaPoistaOon samaa mieltä sun kirjoitusten kanssa. Ikinä ei saa lakata uskomasta tai haaveilemasta ;) Hauskaa matkaa jenkkilään, nauti siellä olosta munkin puolesta <3 Joku päivä vielä mäkin sinne päädyn ja ostan kaikki meikit sieltä ;D
Kiitos, Catarina! Olipa tosi kivasti sanottu :) Sekin on kuule hyvä ominaisuus (eikä todellakaan mikään itsestäänselvä juttu), että osaa oikeasti iloita toisten puolesta. Toisten onnihan ei ole itseltä pois! <3
PoistaPS. Mä päivitän sitten Instaan kosmetiikkamaisemia :D
Ihanaa reissua! <3 Itselläni oli pitkään ollut haave lähteä reissaamaan yksin pitkin Eurooppaa ja lopulta muutama vuosi sitten päätin vihdoin tehdä sen. Otin loparit töistä, pakkasin rinkan ja lensin ensimmäiseen kohteeseen, Lontooseen. Viihdyin siellä neljä päivää kunnes päätin tulla takaisin kotiin. Syy oli se, että kotona minua odotti vielä suurempi unelma, josta olin haaveillut koko elämäni, paljon pidempään kuin yksin matkustelusta. Rakkaus. Olin hiljattain tavannut nykyisen poikaystäväni ja olimme seurustelleet vajaa kolmisen kuukautta. Tiesin kuitenkin jo ensimmäisistä treffeistä lähtien, että se on nyt siinä. Kaikki mitä olen oikeasti aina halunnut. Yhtäkkiä matkustelu ei tuntunutkaan enää niin tärkeältä.
VastaaPoistaVaikka matka meni plörinäksi, niin olen silti onnellinen siitä, että uskalsin lähteä. Ja vielä onnellisempi siitä, että uskalsin tulla takaisin. Myöhemmin asiaa pohdittuani olen tajunnut, että yksi motiivi matkalleni oli juuri se, että ehkä sieltä tien päältä löytäisin sen jonkun, ketä olen etsinyt. Siinä vaiheessa kun päätin vihdoin toteuttaa unelmiani ja varasin lentoliput niin se unelma löytyikin paljon lähempää kuin olisin ikinä uskonut :D
Kiitos paljon, Henna! :) Ja olipa ihanaa, kun kerroit omankin tarinasi! <3 Kiitos siitä!
PoistaMä uskon kyllä positiivisen ajattelun voimaan :) En sillä, että saisin unelmoimani lottovoiton, vaan niin, että asioilla on tapana järjestyä ja huonoistakin kokemuksista pystyy voimaantumaan ajan myötä. Surut pitää surra ja kiukut kiukutella, mutta posiitivisen asenteen ylläpito ja sen kantavuus kohti suurempia unelmia ja niiden toteutumista varten on yhtä todellista kuin katkeraksi jääminen :)
VastaaPoistaToivotan sulle ihanaa irtiottoa arjesta ja nostalgista Amerikan matkaa :3
Kiitos paljon, V! :) Just niin! Positiivisen ajattelun linjoilla jatketaan, vaikka välillä musta pilvi osuisikin eteen ja yrittäisi saada luopumaan unelmista. Olkoot sitten yksi sadepäivä välissä, mutta aina se aurinko lopulta tulee esiin ;)
PoistaReipas olet ollut jo pikkutyttönä! En ikuna uskaltaisi päästää omaa kohta 16v tytärtäni jenkkilään, vaikka olen itse siellä ollutkin. Mutta olin silloin jo 21v. Ihanaa matkaa ja nauti! Seurailen istatulvaa:)
VastaaPoistaKiitos M! <3 Oikeastaan ennen jenkkivuottani lähdin jo 13-vuotiaana Ruotsiin. Muistan, kun kerroin vain yksi päivä äidille, että olen varannut lentolipun ja nyt lähden. Välillä kyllä mietin tuota rohkeuttani, että miten ihmeessä mä olen vaan tehnyt sitä ja tätä, enkä osannut pelätä :D
PoistaInstassa palaillaan! :)
Ihanaa reissua <3
VastaaPoistaKiitos, Nella! <3
PoistaHui, ihan kylmiä väreitä meni tätä lukiessa! Uskon todella vahvasti vetovoiman lakiin ja siihen, että kun uskoo _tarpeeksi vahvasti_ johonkin, se toteutuu. Ihan mahtava tarina sinulla, kiitos että jaoit sen <3 Upeaa ja ikimuistoista reissua sinulle! Laitoin seuraten instagramissa, innolla odotan jo päivityksiä rapakon takaa :)
VastaaPoistaKiitos ihanasta kommentista, Susanna! <3 Mä uskon juuri tuohon samaan :) Katsotaan minkälaista tarinaa jaan, kun tulen takaisin Suomeen. Sillä aikaa kuullaan Instassa :)
PoistaMukavaa reissua! :)
VastaaPoistaKiitos paljon, Marika! :)
PoistaKaunis postaus täynnä uskoa. Ja onnea matkaan!
VastaaPoistaUskon vahvasti siihen, että vahvalla uskolla ja halulla pääsee onneen käsiksi. Olen kokenut sen niin monta kertaa! Minua on poljettu alas ja väitetty uudestaan ja uudestaan, ettei unelmani toteudu, koska ne muutamat suuret ovat olleet muka mahdottomia. Minulle ei ole mahdotonta juuri mikään, on vain haasteita. On tehtävä kaikkensa, annettava ja oltava silmät avoimina. Uskallettava tarttua hetkeen ja ennen kaikkea pidettävä kii uskosta.
Voi että, kiitos paljon kauniista sanoistasi! :) Uskon ihan samaan kuin sinäkin!
PoistaIhana tää tarina! Uskon myös vahvasti vetovoimaan ja unelmointiin, ja oon ihan varma, että omalla ajattelutavalla voi pitkälti vaikuttaa asioiden kulkuun :) Ihanaa, että sunkin unelma aikoinaan toteutui, ja pääsit lähtemään maailmalle.
VastaaPoistaMä tein talvella ensimmäisen reissun takas host-perheen luo 8 vuoden jälkeen, ja se oli tosi jotenkin tosi tärkeä matka. Tuntui niin hassulta, miten kaikki oli toisaalta ihan samanlasta kuin silloin ennenkin, ja toisaalta taas kaikki oli muuttunut…
Mahatma reissua sulle!
//Milla
P.s Olipa mukava tavata pikaisesti perjantaina :)
Kiitos, Milla! :) Tuo on niin totta. Omilla ajatuksilla on enemmän merkitystä kuin sitä voisi uskoakaan. Omat ajatukset on itse asiassa kaiken pohja! Täytyisi joskus kirjoittaa aiheesta enemmänkin kosmetiikkatarinoiden lomassa :)
PoistaIhanaa, että sun unelma toteutui. <3 Itsellä ei ole jostain syystä ikinä ollu unelmia. En tiedä miksi. Välillä mietin, että mitä haluaisin ja listaan asioita. Sitten aina huomaan, etten halua niitä palavasti. :D Nauti reissusta! <3
VastaaPoistaEhkä olet ollut tyytyväinen elämääsi ja kaikkeen saamaasi juuri sellaisena kuin ne ovat eteesi tulleet, etkä ole kokenut tarvitsevasi/haluavasi muuta. Ja sehän on hyvä :) Mulle unelmat on olleet tosi tärkeitä (ikäänkuin myös "toivoa paremmasta") ja ne ovat vieneet eteenpäin, joten en voisi kuvitella elämää ilman unelmia ja tavoitteita, joita kohti lähden kulkemaan. Mutta kaikki me ollaan niin erilaisia, liika samanlaisuushan olisi tylsää ;)
PoistaJa kiitos näin jälkikäteen! <3